Runotalon nettikauppa blogin yhteyteen

Runotalon nettikaupan suunnittelupalaveri oli torstaina. Nettikauppa tulee tänne blogin yhteyteen. Myynnissä on voimakortteja ja niihin liittyviä tuotteita. Viimeistään toukokuun lopussa kauppa on toiminnassa ja tällä kertaa se on ihan oikea nettikauppa, jossa voi maksaa normaalisti pankkikorteilla.

Kannattaa varautua, että muutoksen yhteydessä saattaa jotain toimintoja päivittyä uudelleen, jolloin kaikki ei toimi entiseen tapaan. Kerron täällä sitten, kun muutos on lähellä. Runotalon löytää onneksi aina googlen kautta hakemalla runotalolla.

Tuntuu hyvältä, että saan Runotaloa taas askeleen eteenpäin. Toivon, että voisin samalla luoda uskoa unelmiin ja mahdollisuuksiin myös muille. Nyt teen todella asioita, jotka ovat omaa sydäntäni lähellä. Siitä saan onnellisuuden voimaa, joka kantaa minua arjessa ja auttaa jaksamaan.

The Gorgeous Blogger - tunnustus!

Tuntuu upealta, sillä tämän tunnustuksen blogilleni ojensi Leena Lumi, jonka tyyliä ja rohkeutta usein iloisesti hymyillen ja toisinaan ihmetyksestä silmiäni pyöritellen ihailen. Kiitos Leena Lumi, mukavien lukuhetkien lisäksi olet kannustanut minua Runotalo-polullani jo monen monta kertaa.

Tunnustuksen mukana seuraa 5 kysymystä, joihin vastaukset tässä alla. Sitten kerron 5 blogia, joille ojennan tunnustuksen eteenpäin.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Tahdon ikuistaa Runotalon eli unelmani syntytarinaa. Tällä hetkellä tapahtumat pyörivät voimakorttien ympärillä eli blogissani voi seurata miten kortit syntyvät. Blogin sisältö muuttuu Runotalon etenemisen mukaan.

Mikä tekee blogistasi ainutlaatuisen verrattuna muihin?
En tiedä, onko toista samantapaisia voimakortteja tehtailevaa blogia. Runotaloa on olemassa vain yksi ja ainoa. Ainutlaatuista on se, että talo elää jo elämäänsä blogissa, vaikka on vain kasa hirsiä pellolla odottamassa tonttia ja pystytystä.


Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?
Halusin kuvata ja kirjoittaa muidenkin nähtäväksi Runotaloksi ostamani talon purkamisen. Kun emme purkaneet taloa joka päivä, täytin välipäiviä puutarhakuvilla ja aforismeillani, joita olin kirjoittanut jo vuosia. Sitten huomasin jatkavani vielä talon purkamisen jälkeenkin.


Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Minulla on useita blogeja ja pieni nettikaupan tapainen. Haluaisin yhdistää kaikki selkeämmäksi kokonaisuudeksi ja saada nettikauppani toimimaan järkevästi yhdessä blogini kanssa. Blogi voisi synnyttää tuotteita nettikauppaani. Minulla on torstaina ensimmäinen palaveri blogin ja nettikaupan yhdistämiseksi eli muutoksia on oikeasti tulossa ja olen siitä innoissani.

Mitä haluaisit muuttaa muiden blogeissa?
Haluaisin ehtiä itse useammin kommentoimaan ja myös lukemaan kaikkia mielenkiintoisia blogeja. Olen kiinnostunut laaja-alaisesti hyvin monenlaisista asioista ja ihmisistä yleensäkin. Haluaisinko muuttaa jotain muiden blogeissa? Arvostan persoonallisuutta, kauneutta, selkeyttä, positiivisuutta ja rohkeutta olla rehellisesti oma itsensä niin pitkälle kuin se blogimaailmassa on järkevää ja turvallista. Muuttaa voisi kaavoja joihin helposti juutumme eli olisi kiva nähdä todella kummallisia ja erilaisia blogeja, joissa on uutta ideaa, joka on vapaasti kaikille jaettavissa ja hyödynnettävissä.


Nyt ojennan tunnustuksen eteenpäin viidelle mahtavalle blogille.

Ensimmäisenä haluan muistaa Sateenkaarentaa blogin Ilonaa, jolle en ole koskaan kertonut, että hän on innoittanut minua puolitoista vuotta sitten. Silloin kun halusin aloittaa blogin pidon niin etsin netistä kauniita blogeja ja kaikista eniten Ilonan blogi inspiroi ja rohkaisi minua aloittamaan. Pidän paljon tunnelmasta, jonka Ilona osaa luoda kuvillaan ja sanoillaan.

Toisena paikkansa ansaitsee Tähtisilmä, joka blogissaan julkaisee henkiseen kehitykseen liittyviä artikkeleita. Löysin Tähtisilmän vasta vähän aikaa sitten, mutta olen jo löytänyt monta kirjoitusta ja kuvaa, jotka puhuttelevat minua.

Kolmantena annan tunnustuksen Laventelin päiväkirja blogiin. Laventeli on uudehko tuttavuus, mutta heti blogissa tuntui niin tutulta ja kotoisalta. Käykääpä vilkaisemassa.

Neljäntenä vuorossa on Wabi & Sabi blogi. Ihana, erilainen ja inspiroiva. I love it!

Viidenneksi valitsen lempipuuhiani käsittelevän Trädgårdsflow blogin. Minusta tämä on erityisen kaunis ja tyylikäs blogi, joka antaa uusia ideoita ja innostaa. Jätte bra, tycker jag!

Kaksi viimeisintä mainittua blogia eivät ole suomenkielisiä, mutta ajattelen, että kieli ei voi olla esteenä tunnustusten antamiselle. Itse ymmärrän ruotsia kohtuullisesti, mutta en uskalla kirjoitella lauseita virheiden pelossa.

Tämän tunnustuksen eteenpäin saaminen veikin yllättävän paljon aikaa. Mutta nyt tuli valmista, olipas hauskaa  :)

Ensimmäiset I do Africa - Tahdon Afrikka voimakortit

Aromatic Sun

Tuoksuva Aurinko

Turquoise Energy


Turkoosi Energia

Haluan Tahdon Afrikka - voimakorttisarjani välittävän eteenpäin tunteita, joita matka minussa herätti. Nuori hymyilevä nainen kulki suloisen poikansa kanssa aurinkoisella hiekkarannalla. Tumma nainen oli kaunis turkoosissa puvussaan. Ostin häneltä pussillisen auringonlämpöisiä, tuoksuvia hunajapähkinöitä.

Älä murehdi mistään...

Mielestäni tämä kuvaa hyvin tunnelmaa Gambiassa ja kuulinkin tämän laulun siellä useasti. Yritän nyt muistaa kantaa sitä tunnetta mukanani missä ikinä menenkin.

Vielä muutama maisema

Tässä vielä muutama maisema ja tähän lopetan kuvasarjani Gambiasta. Jatkossa julkistan Afrikka voimakortti ideoitani.

Gambian matkani oli erilainen elämys ja suosittelen maata matkakohteena. Kannattaa etsiä hyvä, luotettava paikallinen opas, sillä silloin saa rauhassa katsella ympärilleen ja pääsee myös kaikkein mielenkiintoisimpiin paikkoihin tutustumaan. Ihmiset ovat erityisen ystävällisiä ja toivottavat kaikki vieraat hymyillen tervetulleeksi.

Hökkelikylä lähellä hotellia

Tässä muutama kuva köyhästä kylästä, joka sijaitsi yllättävän lähellä hotellialuetta vain lyhyen kävelymatkan päässä. Kävelin näillä kujilla useamman kerran ja joka kerta näkymät vaikuttivat minuun syvästi. En oikeastaan tiedä mitä ajattelisin ja tuntisin tästä kaikesta. Vapaina kulkevat kanat ja vuohet, avoviemärit ja kaduilla leikkivät, iloisesti tervehtivät lapset...

Botanical garden Bakaussa

Puutarhassa minulla oli hassu tunne. Suurin osa kasveista oli tuttuja kotoisia viherkasveja, joita kasvatamme sisätiloissa. Täällä ne kaikki olivat todella isoja ja reheviä. Puutarhan naapurissa sijaitsi lääkekasveja esittelevä puutarha, joka oli myös erityisen mielenkiintoinen. Itse puutarhuri oli paikalla kertomassa kasvien käyttötavoista.

Afrikkalaisia kuvauksellisia puita

Harmittavaa, mutta en osaa nimetä näitä puita. Minusta ne ovat kaikki kuvauksellisia ja se on minulle tärkeintä.

Kalastus on Gambiassa tärkeä elinkeino

 

Valtavan iso kalasavustamo.

 

Ihmiset odottavat kaloja, kun kalastajat ovat saapumassa satamaan.

 

Pienemmässä kalasavustamossa erään naisen työmaa.

Kalasavustamossa savun keskellä työskentelevä nainen oli ystävällinen ja poseerasi minulle. Kenties hän saa tämän kuvan myöhemmin myös itselleen.

Tavallinen Gambialainen koti maaseudulla

Perheen keittiö.

Perheen pesutila.

Tutustuin maaseudulla tavalliseen Gambialaiseen kotiin, jossa asui n. 20 ihmistä. Huoneissa ei ollut paljonkaan muuta kuin patjat lattioilla. Takapihalta löytyi ruoanlaittopaikka ja pesupaikka. Muutamia vuohia ja kanoja oli pienessä aitauksessa ja etupihalla sijaitsi kasvimaa, jossa kasvatettiin ainakin sipulia.

Portteja ja ovia

 

 

Kaksi ylimmäistä porttia näin kulkiessani läpi hökkelikylän kujien. Sanon köyhää kyläaluetta hökkelikyläksi, sillä hökkeleiltä asumukset mielestäni näyttivät. Alimmainen kuva on Gambian kansallismuseolta, jossa sai kuvata ainoastaan ulkopuolella.

Lisää Gambiassa tapaamiani eläimiä

 

Vierailu krokotiilialtaalla sai krokotiilit vaikuttamaan erilaisilta kuin mitä olen tähän asti ajatellut. Niitä ei ollut erikseen aidattu vaan niitä saattoi olla vähän joka puolella köllöttelemässä. Ne oli hyvin ruokittu, joten olivat rauhallisia ja niitä sai kokeilla silittää. Ihan mukavalta tuntui...

Myös hotellin rannalla kävellessä voi nähdä krokotiilejä vapaana. Ne olivat oman lammikkonsa reunamilla nauttimassa päivästä.

Gambian kissat ja koirat

Rannalla oli paljon koiria. Näin muutamia surullisen huonokuntoisia, mutta enimmäkseen olivat onneksi ihan kohtuullisen hyvävointisia. Kissoja tapasin hotellin ravintolassa. Niitä istui ja parveili pöydän ympärillä syödessäni grillattua barracudaa.

Erään varsan elämää Gambiassa

Tämä kaukana emonsa perässä kulkeva varsa innoitti minua kuvaajana. Varsa oli kaunis kulkiessaan vapaana rannalla, aurinko lämmitti ja tuuli heilutteli sen harjaa ja häntää.

Kerron salaisuuden: Olen tekemässä omaa voimakorttisarjaa Gambiasta. Tämä varsa tulee varmasti olemaan mukana siinä sarjassa. Ihmisten kasvoja en valitettavasti uskalla käyttää, kun ei ole heidän lupaansa postikortteihin ja myyntiin, mutta varmasti tulen poimimaan osia myös ihmisiä esittävistä kuvista. Lähiaikoina esittelen Gambia tai Afrikka voimakortteja täällä blogissa. (en vielä ole päättänyt mikä sarjan nimi lopulta on). Lauseet korteissa ovat luultavasti englanniksi ja liittyvät siihen mitä ajatuksia itselläni on matkan myötä herännyt.

Gambialaisessa kyläkoulussa

Vierailu Gambialaisessa kyläkoulussa sai minut liikuttumaan. Pyyhin kyyneleitä silmänurkista jo matkalla kouluun, sillä monien kilometrien ajan kaikkialta tien laidoilta juoksi kymmenittäin lapsia, jotka tervehtivät ja heiluttivat iloisesti. Niin paljon köyhyyttä ja kuitenkin niin iloisesti hymyilevät lasten kasvot kaikkialla.

Saapuessamme kouluun kaikkien luokkien ikkunoista pisti esiin kymmenittäin pieniä tummia käsivarsia kulkiessamme ohi. Kuului laulua ja iloista puhetta. Ekaluokkalaiset tulivat esittämään meille laulua. Tämä oli matkani hienoimpia kokemuksia.

 

Koulussa on 1500 lasta. Luokkahuoneita on paljon, mutta ei silti riitttävästi, joten koulua käydään kahdessa vuorossa. Koulussa on sekä kristittyjä että muslimeita ja heille kaikille opetetetaan yhtäläisesti kumpaakin uskontoa. Kaikilla perheillä ei ole varaa hankkia koulupukua ja koulutarvikkeita, joten kaikki lapset eivät pääse kouluun.

Yllättäen tyhjät vesipullot ovat kovin haluttuja täällä. Yksi henkilö ryhmästämme noutaa autosta tyhjän vesipullon ja ojentaa sen lapsille. Pullosta syntyy lähes tappelu, kun kaikki lapset yrittävät saada sen itselleen. Lopulta yksi pieni poika laittaa sen voitostaan iloisena laukkuunsa. Meitä ohjeistettiin, ettei anneta karkkia tai rahaa suoraan lapsille vaan lahjoitukset tehdään koko koululle opettajan kautta.

Tämä poika kuljetti markkinoilla yrttinippuja tarjottimellaan. Useat lapset kysyivät, voisinko antaa hieman rahaa. Tämä aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Haluaisin auttaa, mutta autettavia on niin paljon, että mikä on lopulta oikea tapa? Mieleen tulee myös kotimaa, jossa myös on paljon avun tarpeessa olevia. Mikä on mittari, jolla mitataan köyhyyden tasoa? Miten maailma olisi oikeudenmukainen ja tasapuolinen kaikille? Mitä yksi ihminen voi vaikuttaa teoillaan ja valinnoillaan? Näitä asioita jään miettimään vielä pitkäksi aikaa.

Gambian kuvasarja jatkuu...

Gambiassa ei saa kuvata ketään ilman lupaa, joten kysyin kaikilta ensin luvan kuvaamiseen. Näin pääsi myös mukavasti keskustelun alkuun ihmisten kanssa. Nämä miehet olivat markkinoilla myymässä valmistamiaan puuesineitä. Puuesineitä ja  käsintehtyjä rumpuja on myytävänä todella paljon.

Rannalla oli mahdollisuus lähteä ratsastusretkelle rantaa pitkin. Kaksi nuorta miestä näyttivät viettävän päivänsä ratsastaen edestakaisin rantaviivaa pitkin asiakkaita etsien.

Gambiassa ei ole kameleita, mutta kaksi dromedaaria oli tuotu Senegalista turisteja varten. Näin kertoivat dromedaareja rannalla taluttaneet miehet.

Gambian värikkäästi pukeutuvat naiset

Gambian tärkein elinkeino on matkailu. Meren rannalla lähellä ravintolaa kulki tämä nainen pienen poikansa kanssa myyden maapähkinöitä. Maapähkinät ovat myös tärkeä elinkeino. Ihailen naisten tapaa pukeutua iloisen värikkäästi sekä heidän ryhdikästä olemustaan.

Sain kokeilla raskasta tarjotinta pääni päälle, mutta en uskaltanut kokeilla tasapainotella sitä ilman käsien tukea saati sitten ottaa askeltakaan. Täällä Gambiassa kaikki tuntuivat kantavan raskaat taakat mieluiten päänsä päällä. Ehkä naisten ryhdikkyys syntyy siitä kun kantaa tarjotinta pään päällä?

Naiset myyvät kojuissaan markkinoilla batiikkivärjättyjä kankaita ja niistä ommeltuja kietaisuhameita. Paljon on myynnissä myös puu-, simpukka- ja helmikoruja. Tinkaaminen kuuluu asiaan ja näillä markkinoilla pääkaupungissa Banjulissa on turistihinnat, joten puolet saa ottaa hinnasta pois. 100 dalasia on noin 2,5 euroa. Hameen voi saada edullisimmillaan n. 200 -300 dalasilla, jos ostaa paikallisten markkinoilta.

Gambiassa englanti on maan virallinen kieli, joten sillä pärjää oikein hyvin. Keskenään ihmiset puhuvat heimokielien ja englannin sekoitusta.

Naiset hoitavat enimmäkseen kotia ja lapsia. Toki heitä näkee myös töissä. Miehellä voi olla enimmillään 4 vaimoa, mutta oppaan kuuleman mukaan se on jo lähes itsemurha, joten useimmat tyytyvät vähempään. Mitä enemmän vaimoja sitä enemmän elätettäviä lapsia. Keskiverto kuukausipalkka on n. 50 €, joten köyhimmät elävät kädestä suuhun. Kaupungeissa näkyi aika paljon uusia autoja, joten rikkaitakin on.