sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Uskollinen ystäväni Pimu


Sielun soinnut
ovat tuntemattomia
useimmille meistä.
Ne matkaavat ohi
niin kiitävän nopeasti
ja vain hetkittäin
ovat ilonamme.

Oi jospa voisin
liittää nuo soinnut
osaksi arkeani,
niin että liitäisin
niiden siivillä
joka hetki, joka päivä,
silloin olisi eloni
kulku niin keveää.
Runotalo


Uskollinen ystäväni kaikilla kuvausmatkoillani on koirani nimeltä Pimu. Pimu pääsee nyt ensimmäisen kerran esittäytymään täällä blogissa. On mukava, kun on seuraa kuvatessa, mutta toki välillä on linssin näköpiirissä koiran turkki silloinkin kun sitä ei sinne haluaisi.
 
Päivät ovat kuluneet nopeasti normaaleissa arkisissa askareissa. Joulu on yhtäkkiä ihan lähellä ja monta asiaa on vielä hoidettavana. Aina se joulu kuitenkin tulee, vaikka en ihan kaikkea ehtisikään tehdä valmiiksi.
 
Mukavaa joulun odotusta!

2 kommenttia: