sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Luota sisäiseen kompassiin

 

Hiljaa niin hiljaa
vain olla tahtoisin;
alla tähtien taivaan
kaiken unhoittaisin.
Runotalo




Kun kuulen kutsun hiljaisen
seuraan sitä, en epäröi
sillä tiedän se on
minun sisimpäni ääni
joka tahtoo puhua minulle, kuiskata
olet minulle tärkeä, olet hyvä.
Runotalo
 

Hyvyydestä voit saada voimaa
salaista ja hehkuvaa.
Ole aidosti hyvä,
älä mieti mitä
voisit itsellesi saavuttaa.
Tee vilpittömin mielin
palveluksia muille,
huomaat mikä on salaisuutesi.
Runotalo


Lumen peittämässä puutarhassa on lumikiteillä kuorrutettuja pieniä tähtösiä. Polvistun niiden äärelle pieneksi hetkeksi. Tämä hetki on kaunis, niin hiljainen, äänetön.
 
Opettelen edelleen elämään luottaen. Tuntuu hyvältä elää ilman pakollista tavoitetta. Teen asioita hetkessä ja täytän päiväni asioilla joista nautin.
 
Toki on asioita, joista en pidä ja nekin on pakko tehdä. Pyrin etsimään niistä pakollisistakin asioista parhaat puolet. Luulen, että sitä kutsutaan flowksi. Sitä että kuljen virran mukana, annan sen viedä. Tuossa virrassa on paljon hyviä hetkiä ja sen varrella kauniita maisemia. Minä hengitän syvään ja katselen, koen.
 
Suunnistan tunteella ja luottaen tulevaan viikkoon. Sisäinen kompassi toimii!

2 kommenttia:

  1. onpa hauska lukea runoja, nämä ovat kai omiasi, hienoa, itse olen myös harrastaja kirjoittaja, kirjoitin runoja jo mointa vuotta, nyt olen rohkaistunut laajentamaan vähän sitä sun tätä.. kuvat ovat hyvä inspiraation lähde. en halua ostaa mitään sanon sen heti, koska olen eläkeläin mummeli, käytän kuvia joita jostain aina saan lapsilta tai julkisista netistä.
    voimakukista en osaa sanoa muuta kuin, ne ovat kaikki omalla tavallaan ilo silmälle.

    VastaaPoista
  2. Tervetuloa lukijaksi. Kävin blogissasi joka on kaunis ja tunnelmaltaan heti minua inspiroiva. Minun runojani sekä kuviani saa vapaasti kopioida täältä yksityiskäyttöön kunhan lähde mainitaan eli Runotalon mainitseminen riittää.

    VastaaPoista