Kuusikossa minua katseli
jokin pieni eläin,
jota en tunnistanut
tästä maailmasta.
Halusin mennä silittämään sitä,
halusin ottaa sen syliini,
tuntea sen lämmön,
vahvuuden ja elämän voiman.
- En uskaltanut,
olin yksinäinen edelleen.
Tuo pieni eläin oli rohkea,
se hyväksyi oman olotilansa,
yksinäisyytensä.
- Minusta tuntui,
että se nautti siitä.
Runotalo
Tuuli on puistossa yksinäisenä,
odottaa myrskyä kaverikseen
saadakseen siltä voimaa,
puhaltaakseen yhdessä
niin kuin vain kaksi voivat puhaltaa,
niin että kaikilla olisi enemmän.
Runotalo
Kulkiessani maailmassa
näen kaiken
selvemmin, kirkkaammin.
Ei ole tähtiä,
ei ole kuuta,
ei -
on tuhansia tähtiä,
miljoonia kuita,
sata aurinkoa,
jotka hakkaavat kultarumpua
viidakon pimennossa,
miljoonia kiitäviä meteoriitteja,
jotka tahtovat tulla nähdyksi
ihmisen kaltaisena
ollakseen sitä mitä maailma on.
Runotalo
Valkokartiokuusien oksille laskeutuvat tänä aamuna lumihiutaleet. Puuterilumi on kaunis kiinnittyessään vihreisiin neulasiin.
Päivät ja viikot kulkevat ohitseni nykyisin hurjalla vauhdilla. Samoin tämä viikonloppu on ohi ennenkuin se oikeastaan edes alkoikaan. Miten voisin hidastaa ja kokea kaiken täydemmin? Jokaisena päivänä muistutan itselleni, että eläisin läsnä hetkessä.
Yksinäisyyden opetteleminen vahvistaa. Ajatuksena yksinäisyys on minulle pelottava, mutta kokemuksena se on todellisuudessa usein vapauttava. Ajatuksissani vaellan yksin ja vapaana lapin erämaassa vain hiljaisuus ja korkeat vuoret seuranani. Pelkkä mielikuva antaa minulle rohkeutta ja voimaa. Uskon, että on mahdollista tukea itseään mielikuvien avulla. Mitä sinä tahtoisit vahvistaa itsessäsi? Kannattaa kokeilla mielikuvien voimaa. Saatat yllättyä iloisesti.
Uusi viikko alkaa hitaasti paikalle hiipivässä talven tunnelmassa. Valkeus tekee minut onnelliseksi; se hiljentää ja pehmentää maailmani.
Hymyillen kohti uutta seikkailujen vauhdikasta viikkoa ja elämäni ohjaksissa olen yksin minä.
Yksinäisyys on onnellinen olotila, silloin kun se on oma valinta. Eikä ole jatkuva. Nautin hiljaisista hetkistä itselleni, noina hetkinä pääsen lähemmäs ajatuksiani. Sekamelska ja kiire häipyvät taka-alalle. Haluaisin kovasti voimistaa itsessäni positiivisuutta, negatiivisuus kasvaa itsestään. Positiivisuuden eteen pitää ponnistella paljon. Toivon sinulle hyvää ja onnellista viikkoa. Toivon, että siihen siältyy muutamia hitaita, pitkiä rauhallisia pysähdyksiä, ajattomia hetkiä:)
VastaaPoistaKiitos Valokki, kirjoitat kauniisti. Kyllä, olen jo saanut useamman ajattoman hetken, vaikka kiirettäkin on ollut. Positiivisuus syntyy mielestäni niistä pienistä asioista, siitä että huomaa ne, arvostaa niitä ja hymyilee niille. Onnellista, positiivisten hetkien viikon jatkoa sinulle Valokki :)
VastaaPoista