Aamu Susannan mökillä

 

Metsänhenki oli puhunut minulle
jo monia vuosia,
mutta en ollut halunnut
sitä kuunnella,
viesti oli minulle outo ja etäinen.

Eräänä päivänä
minulla tuli suru ja ikävä
metsän henkeä,
tahdoin koskettaa sitä,
kysyä monta kysymystä,
en ollut enää vieras, outo ja etäinen,
olin samaa klaania, samaa sukua.


Tiesin, että metsänhenki oli minun todellinen isäni,
minun vanhempani, sukuni ja juureni olivat metsän kaarnassa,
syvällä puiden sydämessä löytyisi minun sydämeni,
alkujuuret, minun henkeni ja sieluni koti.
Runotalo

 

Tänään olen askeleen lähempänä,
tänään edistyn lisää.

Jokainen päivä on lahja,
käytän sen parhaalla
mahdollisella tavalla
Runotalo

Pyri lähemmäksi itseäsi.

Kutsu todellinen itsesi,
voimasi, luoksesi, yhteyteesi.
Silloin olet todella vahva ja viisas.
Runotalo

 

Vietimme työporukan kanssa ihanan pikkujoulun Susannan mökillä. Kuvissa on sunnuntai aamupäivän tunnelmia, aurinkokin paistoi hetkisen. Illalla pihamaa näyttäytyi kauniina lyhtyjen ja kynttilöiden valossa. Lumi on niin kaunis. Paikka on rauhaisa ja tunnelmallinen.

Arjessa voisi olla enemmänkin tällaisia juhlahetkiä. 16 iloista naista pienessä mökissä nostaa tunnelman korkeaksi ja tuntuu hyvältä, kun saa nauraa oikein sydämensä pohjasta. Oli ihanaa viipottaa lumessa huopatossuilla ja saunoa perinteiseen malliin. Valvominen verottaa hieman fyysisiä voimavaroja, mutta toisaalta henkisen puolen akut on ladattu pitkäksi aikaa.

Uusi viikko odottaa puhtoisena, lumenvalkeana ja kirjoittamattomana. Mitähän siihen kirjoittaisi?