Vallattomia taikatähtösiä

 

Taikamaa,
taikamaailma,
kävelin eilen sisään portista,
josta en aio koskaan enää
palata takaisin.

- Olen tullut tänne jäädäkseni,
sillä tänne minä kuulun.
Runotalo

 

Kiiruhdan hitaasti lähemmäs
enkä osaa erottaa kasvojaan
tuon tutun ihmisen.


Olen nähnyt hänet
monesti monissa maissa
elämäni aikana.


Hän on tullut minua vastaan
ollessani surussa, ahdistuksessa,
hän on tullut minua vastaan
iloni hetkissä.


Hän on minun peilikuvani,
hän, olen luultavasti minä itse.


En ole tuntenut,
en ole katsonut
silmiinsä rehellisesti,
nähden sen kaiken
mitä hän on.
Runotalo
 

Niin minä ajattelin ennen,
tänään on toisin.

Tänään en enää ajattele.

Olen, elän,
nautin siitä mitä teen,
oli se sitten mitä tahansa
- se on minua.

Se on minun elämääni,
niitä jälkiä,
joita minä haluan
jättää tähän maailmaan,
tähän kuvaan, maalaukseen;
minun taideteokseeni.
Runotalo

 

 

Tänään istutin satoja pieniä narsissin sipuleita. Välillä satoi rakeita ja tuuli kylmästi, mutta yritin nauttia talven saapumisen tunteesta. Mielessäni matkasin jo pitkälle toukokuuhun, jolloin narsissit kukkisivat.

Kurkkuyrtin kukkaset ovat vielä niin sinistäkin sinisempiä. Tämä on mielestäni yksi kaikkein kauneimpia kukkia ja ajatella, että se on vielä syötäväkin. Vaan enpä ole laittanut salaatin koristeeksi enkä ole tehnyt kauniita jääpaloja. Pitäisi ehtiä tehdä kaikkia ihania asioita, ottaa niille aikaa. Kyllä se onnistuisi, kun olisi tarpeeksi tahtoa.

Elämäni ja olotilani on toistuvaa aaltoliikettä. Nyt olen taas aallon harjalla tai nousemassa sinne. Näistä hetkistä on helppo nauttia ja iloita. Ilmassa on sopivasti jännityksen ja uudistumisen tuntua. Voisinko jäädä pysyvästi yläilmoihin vai onko täältä laskeuduttava alas? Miten nopeasti? Entä jos vain käväisen sekunnin alamaissa ja ponkaisen takaisin nousuun kohti tähtösiä? Niin minä tahdon elää. Opettelen. Hyväksyn kyllä kaiken ja olen realistinen, mutta silti voin päättää nähdä valoisan puolen ja nauttia siitä häpeilemättä.

Vallattomien taikatähtösten viikko tulossa!