kuljen polkuni päähän.
Seisahdan siihen
ja olen hiljaa ikuisuuden.
Kaunis laulu kuuluu
jostain hyvin kaukaa.
En anna sen häiritä minua
vaan annan sen soljua lävitseni
kuin meren aallot, kuin sydämeni lyönnit
ja pian olen osa tuota kaunista laulua.
Tunnistan laulun ja sävelen,
se on tuttu lapsuudesta;
sydämeni laulu.
Runotalo
Hiljaisuudessa kuutamoisen taivaan alla asuu joulurauha valkoisten upottavien kinosten keskellä. Kevein askelin kuljen joulumaahan, joka on täynnä luonnon hiljaisuutta, äänetöntä arvokkuutta; lahjoja, joita ei koskaan voi saada mistään muualta, ei mistään paketista kultakääreissä tai punaisella rusetilla sidottuna. Tämä lahja on ilmainen ja kaikkien saatavilla - on vain oltava valmiina ottamaan se avosylin vastaan. Äärettömän kauneuden keskellä huokaisen hiljaa: Kiitos.
Tänään auringonpaisteessa ja pakkasessa kävin noita luonnon lahjoja ihailemassa ^^ Niitä riittää kun pitää silmät auki.
VastaaPoistaEilen olikin hienoa. Tänään meillä tuulee ja on todella kylmä eli on ihailtava mieluusti lämpimästä ikkunoiden kautta :)
VastaaPoistaUsein ne parhaimmat asiat ovatkin juuri niitä ilmaisia, jotka voi nähdä vain sydämellään..
VastaaPoista