korvat kuulemaan, kädet koskettamaan
ja sydän tuntemaan.
Runotalo
Lumen peittämällä metsälammella on rauhaisaa. Olen hiljaa paikoillani ja hengitän syvään. Hitaasti alan nähdä enemmän asioita ympärilläni. Kuuntelen hiljaisuutta. Kylmä lumi sulaa lämpimälle kämmenelleni muuttuen vedeksi. Tunnen kiitollisuutta siitä, että saan olla tässä.
Ihanasti kirjoitit tuosta hetkestä metsälammella! Tuollaisista hetkistä pidän itsekin ja niitä tarvitsen <3
VastaaPoistaVoi kun kaikki ihmisistä tai suurin osa olisi kaltaisiasi, ei ilmastonmuutosta olisi, eläimet eläisivät onnellisina ja luonto voisi hyvin...
VastaaPoistaTaru: hienoa, että tunnistit saman hetken - nautitaan niistä aina kun mahdollista.
VastaaPoistaHanne: harmikseni on myönnettävä, että ajan autolla töihin joka päivä ja edestakainen matka tekee n. 130 km...mutta teen sen minkä voin omassa arjessani tehdä mahdollisuuksieni rajoissa. Haluan uskoa, että suurin osa meistä välittää luonnosta ja tästä maapallosta oikeasti, mutta ei vaan ole kovin helppoa aina toimia luontoystävällisesti.