todellisen minäni,
joka ei koskaan pelkää mitään,
joka lentää vapaana vahvoin siivin
kohti huomista, kohti aurinkoa
pelkäämättä, väsymättä milloinkaan.
Runotalo
Kohmeiset, auringon lämmittämät sammalet hehkuvat auringon paisteessa kuin kulta. Niiden kauneus salpaa hengityksen, saa pysähtymään ja olemaan aivan hiljaa. Tässä hetkessä olen vahva auringon lämmittäessä poskeani ja hengitykseni huurutessa viiileässä ilmassa; tiedän ja tunnen, että olen elossa ja minulle on kaikki mahdollista.
Sinun ajatuksesi ovat ihan samanlaisia kuin minun ajatukseni...
VastaaPoista"lentää vapaana vahvoin siivin.."
Aito minä odottaa minussa, ohuen harson takana kurkistelee ja hymyilee....
Kiitos Hanne: oisikohan noita ajatuksia ja tunnelmia nyt ilmassa - lennetään hymyillen - mukavaa päivän jatkoa sinulle...
VastaaPoista