lauantai 28. marraskuuta 2009

Vastakohtaisuuksien karikoissa

Kuljin pitkän matkan,
lopulta tulin luo päätepysäkin.
Siinä minä olin ja itkin,
moni muukin itki samassa paikassa;
me olimme nähneet
toisissamme itsemme.
Runotalo



Toisinaan joutuu vastakohtaisuuksien karikoihin ponnistelemaan omien ajatustensa kanssa. Silloin on hyvä tietää, että kaikki tunnekuohu on osa ihmisyyttä, osa matkallamme tapahtuvaa kasvua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti