Kuljin pitkän matkan,lopulta tulin luo päätepysäkin.Siinä minä olin ja itkin,moni muukin itki samassa paikassa;me olimme nähneet toisissamme itsemme.Runotalo

Toisinaan joutuu vastakohtaisuuksien karikoihin ponnistelemaan omien ajatustensa kanssa. Silloin on hyvä tietää, että kaikki tunnekuohu on osa ihmisyyttä, osa matkallamme tapahtuvaa kasvua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti