Ne eivät lähde pesemällä.
Minun on vain hyväksyttävä
ne osaksi itseäni.
Oltava niiden kanssa sinut.
© Runotalo
Tällä syksyisellä lehdellä on "mekossaan tahroja". Elämä jättää kauniit jälkensä myös meihin ihmisiin.
Tänään ulkona on jotenkin talven tulon tuntua ihan yllättäen. Tuuli tuntuu tosi viileältä. Alan jo kuvitella miltä puutarhani näyttää sitten kun on hieman pakkasta ja aurinko nousee valaisten huurteisia oksia. Helminukkajäkkärä on lempikasvejani kuten kaikki hopeanhohtoiset kukat. Odotan, että saan nähdä nuo pehmeät pallerot talviasussaan.
Pallolaukka kukki alkukesällä. Olen säilyttänyt kuivuneet kukinnot puutarhassani, sillä pidän niistä. Oikeasti olen hyvin rento puutarhuri, sillä kun katselen ympärilleni niin näen aika paljon erilaisia kuivuneita oksia. Ne saattavat olla kauniita sitten talvella. Tämä on hyvä selitys silloin kun alkukesän innostuksen jälkeen into on jo vähän lopahtanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti