tiistai 31. joulukuuta 2013

Voimaruno Helmi




HELMI




Tämä on kertomus helmestä
Tämä on kertomus kauneuden synnystä

Maailmassa oli yksi hiukkanen
leijuen avaruuden sinessä
sen äärettömillä laitamilla
Hiukkanen hymyili ja oli onnellinen

Kun kuljin ohitseen
en voinut sitä vastustaa
vaan poimin taskuuni
otin lähelle sydäntäni

Päivät kuluivat 
vuodetkin
olin unohtanut
tuon uneni
näkyni kaukaisen

Ihmettelin omaa onneani
sydämeni yltäkylläisyyttä hämmästelin
hymyilin päivästä vuodesta toiseen
kuljin niin kevein askelin

Sitten eräänä yönä
kuutamon loistaessa
ikkunan raoista kasvoilleni
minä muistin sen
Hiukkaseni

Olin unohtanut sen
kaikiksi näiksi vuosiksi
löytäisinkö sen yhä
sieltä minne sen laitoin
taskuni pohjalta
läheltä sydäntäni


Riensin katsomaan
jo kaukaa näin
miten se loisti hopeista
kuutamon valoa
hehkui salaista voimaansa

Otin sen käteeni
hämmästykseni oli suuri
kämmenelläni oli pieni
täydellisen pyöreä
hohtavanvalkoinen helmi

En ollut tuntenut tuskaa
en maailman kovuutta
En ollut nähnyt pimeyttä
en tuntenut kylmyyttä ihollani

Poimimani hiukkanen avaruudesta
oli kantanut kaikki tuskani
ollut sydäntäni lähellä
Syntynyt kauniiksi helmeksi 


*

Kiitos kuluneesta vuodesta
 ja olkoon vuosi 2014 
meille kaikille kaunis helmi







maanantai 30. joulukuuta 2013

Jouluruusun Lumous & Uudenvuoden Taika


Jouluruusuni kertoi tahtovansa voimapuutarhaan raikkaaseen ulkoilmaan. Hän kaipasi sadepisaroita lehdilleen ja viileyttä juurilleen. Matkasimme ulos puutarhaan. Mahtava tilaisuus, jota ei ole ollut aikaisemmin: Jouluruusu, lumeton maa ja ihmeellinen vuodenvaihteen kuulas valo. Kamera tärisi innostuksesta ja jännityksestä käsissäni.


Tämä kuvauskierros on 
omistettu erityisesti 
jouluruusun ja kauneuden ystäville















Tähän kuvaan asti en tiedosta voimapuutarhailijoiden olevan puutarhassa. Tunnen, että he ovat paikalla ja pyydän, että he auttaisivat kuvauksissa. Voimapuutarhailijat ovat heti valmiina ja huomaan miten luovuuden tuuli pyyhkäisee lävitseni. Voimapuutarhailijat hymyilevät hauskasti valkoiselle pitsilyhdylleni. Heidän mielestään se on aivan liian teennäinen ja eikä sovi luontoon. Voimapuutarhailijat pyytävät minua ja jouluruusua siirtymään vanhan jäkälöityneen aidan luo. 

Seuraavat kuvat ovat voimapuutarhailijoiden inspiroimia. He eivät ole turhan tarkkoja. Kuvaamisessa on vapautta ja villiä tunnelmaa. Minusta tuntuu, että voimapuutarhailijat itsekin vilahtelevat näissä kuvissa mukana. Se on heidän huumoriaan. 












Voimapuutarhailijat ehdottavat, että menisimme vielä eteläpäädyn yrttiympyrän aidan luo kuvaamaan. Olen jo aivan sekaisin kaikista ihastuttavista kuvakulmista, joita voimapuutarhailijat minulle näyttävät. Hurmioituneessa hetkessä sieppaan jouluruusuruukun syliini ja matkaamme kaikki yhdessä iloisena kulkueena talon päätyyn.













Kuvia on todella paljon, mutta minusta nämä ovat valtavan kauniita. Minun on kuunneltava voimapuutarhailijoita useammin. He tuntuvat tietävän miten voimapuutarhassa kuvataan. Näissä kuvissa on uudenvuoden taikaa ja ihmettä koko tulevalla uudelle vuodelle. 


Toivotan voimapuutarhailijoiden kanssa 
sinulle oikein ihanaa ja ihmeellistä 

Uutta vuotta 2014!



PS Voimapuutarhailijat ovat sitä mieltä, että olen aivan liian vakava ja pikkutarkka. He pyysivät kokeilemaan rohkeammin asioita. Siksi tuo RunoTalon logokin on tuossa viimeisessä kuvassa tuolla yläreunassa eikä alareunassa. Mielenkiintoista. Mitähän vuosi tuo tullessaan, sillä aion viettää paljon aikaa voimapuutarhassa. Seuraavaksi keskityn tammikuun voimakirjeen kirjoittamiseen. Se ilmestyy kaikille tilaajille loppuviikosta. Voimakirjeen voit tilata täältä.





sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Uusin voimaruno Kaikkeus & kuvia Voimapuutarhailijoista


Voimapuutarhailijat asuvat voimapuutarhassa. He pitävät sädehtivästä valosta ja esiintyvät mielellään valokuvissa. Hyvin harvoin heitä voi oikeasti nähdä voimapuutarhassa kesäiltojen hämärtyessä. 


Sää on poikkeuksellinen, sillä lunta ei ole lainkaan. Ehkä siksi voimapuutarhailijoita tuntuu olevan tavallista enemmän. 


Ensin ajattelin, että merkitsen jokaisen voimapuutarhailijan näihin kuviin pienellä tähdellä. Ymmärsin, etten voi tehdä niin sillä voimapuutarhailijat näyttäytyvät vain heille joiden heidän on tarkoitus näkyä. Sinulle he voivat ottaa aivan eri muodon näissä kuvissa kuin minulle näyttäytyessään. Voimapuutarhailijat ovat lähes läpinäkyviä olentoja, jotka auttavat minua monin tavoin voimapuutarhassa. Osa heistä on ulkoasultaan ihmisen kaltaisia. Toiset voimapuutarhailijat muistuttavat eläinhahmoja kuten pöllöjä, jäniksiä tai kissoja.



Valo on erityinen. Ei ole lunta ja päivässä on lyhyt hetki valoisaa. Aurinko valaisee hetkeksi koivun kauniin rungon.



Tämä sormustinkukka kukkii tulevana kesänä. Se on vain yksi monista, mutta suurin kaikista. Valossa lehtiruusuke on kauniin vihreä ja lehden kaari täydellinen. 



Eteläpäädyn uudessa yrttiympyrässä tapahtuu kummia. Syksyllä istuttamani krookukset ovat heränneet kevääseen ennen aikojaan. Jos jatkuu näin lämmintä, ne kenties kukkivat muutaman viikon kuluttua. Keväällä ne eivät varmastikaan jaksa enää kukkia uudelleen. 







Maksaruohojen kukinnot ovat kuihtuneet. Auringon viimeiset säteet taustalla luovat niille hohtavan tunnelman. Löydän satumaisen pysähtyneen hetken. Hiljaisuuden, johon aurinko on pysähtynyt. Voinko pysäyttää hetken jos tahdon? Tunnen miten kaikki pysähtyy. Aikaa ei ole. On vain aurinko, joka luo päivän ja yön.


*



Voimarunoilijat ovat kokoontuneet vanhan pyöreän pöytänsä ääreen ja  tahtovat sanella oman uusimman voimarunonsa. Sen he ovat kirjoittaneet muistiin nahkakantiseen kuluneeseen muistikirjaan.





Kaikkeus

On ollut ilta ja on ollut lumi
On ollut päivä ja on ollut valkoinen 
On ollut yö ja on ollut musta
On ollut maa ja on ollut multa
On ollut kultaa ja on ollut hopeaa

Heinät taipuvat tuulen suhistessa niiden yli vauhdilla
sillä sinulla on jaloissasi kultaiset pienet tiu'ut
jotka heläjävät tuulen puhaltaessa niihin

Sinä otat jalkasi 
kipität voimapuutarhan hietikolla 
ja ammennat päivän uuden runon 

Että löytäisit valkean 
Että olisit aurinko 
Olisit hymy 
Olisit ilo
Olisit onni

Sillä edessä ollut pilvi on siirtynyt







keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Ideoita lintujen ruokintaan & kauniita linnunpönttöjä



Kesällä 2012 västäräkin poikanen peilaili pihalammikon reunalla. 


Tahdon houkutella puutarhaan lisää lintuja. Olen kerännyt Pinterestissä paljon kuvia linnunpöntöistä ja erilaisia lintujen ruokintaideoita, jotka ovat minusta kauniita tai hauskoja. Osan ideoista voisi toteuttaa helposti heti. Voit käydä katsomassa kuvat tästä linkistä. 

Mukavaa joulun pyhien jatkoa!





maanantai 23. joulukuuta 2013

Jouluomenan tuoksuinen tervehdys



Jouluomenalta tuoksuva tervehdys sinulle täältä Runotalosta! 

Miksi valitsin joulukorttiin punaiset jouluomenat? Arvaatko?



Ajattelin, että j
ouluomenan voit kokea monin eri tavoin ja monilla aisteilla. Omenasta voit laajentaa kokemusta mihin tahansa. 


  • ihmisiin
  • tunteisiin
  • muistoihin
  • lapsuuteen
  • tähän hetkeen
  • kiitollisuuteen


Jouluna ei ole kiire - ei ainakaan pitäisi olla. Jouluna on aikaa nauttia ja kokea kaikilla aisteilla. Koe joulu kaikilla aisteillasi ja pysähdy tuntemaan.  Se on kauneinta ja arvokkainta mitä sinulla on.  Siihen riittää yksi kaunis tuoksuva jouluomena.
 


Tunnelmallista joulun aikaa!


perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulurauhan voimakortteja



Rauha


Aika. Sitä ei ole. On vain valkoinen lumi, joka peittää alleen kaiken. On vain tämä hetki. Kuljen halki maiseman, joka on kaunein kokemani maisema milloinkaan. Hiljaisuus on syvä, voin tuntea sen kosketuksen ihollani, kasvoillani ja poskillani. Silmäluomillani hiljaisuus painaa raskaana tuntuen silti niin hyvältä. On vain tämä retki tähän ihmeelliseen maahan.



Pysähdyn pellon laitaan. Tunnen miten jokin kutsuu minua. Huomaan pienen ladon. Lähden tarpomaan upottavaan lumeen. Miten hyvältä tuntuukaan säärissäni lumen antama vastus, jalkojeni alla väistyvä lumi. Katsoessani latoa lähempää voin nähdä, miten pakkanen on huurruttanut seinät kauniisti. Ovi on hieman raollaan. Avaan oven ja astun sisään.


On syvä hiljaisuus. Ei ääntäkään. Olen kaiken keskellä. Tunnen tutun tuoksun. En tahdo herätä tästä hetkestä, tahdon jäädä tähän. Löydän rauhan, otan sen sisimpääni ja kannan mukanani kuin pientä lamppua tai soihtua, joka valaisee polkuni missä ikinä kuljenkin. 

© Runotalo





Hiljaisuus


Lähden kylätielle. Ei ole vastaantulijoita, ei ohittajia. Kuljen äänettömyys seuranani. Tie on mutkainen. Luminen valkoinen maisema saa kaiken sekoittumaan. En tiedä missä maisema loppuu. Vaivun omiin ajatuksiini, omaan mieleeni. Uppoudun jonnekin, en kuule, en näe. Lumi narskuu, sen tasainen tahti tuudittaa minua. Tuudittaa kaukaisuuteen, paikkaan jossa minun on hyvä olla. Tunnen että olen itsessäni, todella olen.


Tie kaartuu pehmeästi vanhan aitan luo. Pieni matala ovi on kuin kutsukortti, se pyytää astumaan sisään. Tottelen kutsua, kumarrun ja ylitän korkean kynnyksen. Kävelen vanhat, kuluneet portaat varovasti ylös. Keskellä lattiaa on matala penkki, istun siihen. Suljen silmät ja kuuntelen. Ei ääntäkään. Hiljaisuus on täydellinen. Voin kuulla miten uurteiset lattialankut alkavat kertoa minulle tarinaansa menneisyydestään. Hymyilen, minulla on aikaa olla tässä. Huokaisen syvään, jään kuuntelemaan.

© Runotalo

  


Lumi


Kuutamo on taivaalla kulkiessani metsäpolkua kotiini. En erota selvästi missä polku kulkee, mutta kuljen huolettomin askelin, sillä rakastan tätä valkoista, hopeisena hehkuvaa maisemaa. Tunnen olevani sadussa, sisällä maailmassa jota ei ole oikeasti olemassa.


Suljen silmät, tunnustelen reittiä vaistoni varassa. Eksyn polun sivuun, uppoan pehmeään lumeen varpujen sekaan. Nauran itselleni liikutukseen saakka.


Aukion reunassa kuu valaisee kirkkaammin. Puiden varjot piirtyvät vahvoina hangelle. Ihan kuin joku pyytäisi tulemaan lähemmäksi. Pyyhkäisen hiussuortuvan silmiltäni ja erotan matalan ladon keskellä peltoa. Tahdon nähdä sen lähempää.


Lato on kaunis valkeassa huurteessa, lumisen katon alla levätessään. Istun kynnykselle. Lato on täynnä kuivia heiniä. Nojaudun hitaasti heinäkasaan, kohta olen selälläni pehmeissä heinissä ja katselen taivaalle. Metsän reunassa puiden huiput hohtavat valkoisena, taivas loistaa sinisenä ja kuu tervehtii minua loistaen. Olen hiljaa, oikaisen jalkani puuterilumeen ja tunnen miten raukeus ja hyvä olo hiipivät olemukseeni. Jään heinien tuoksuun, hiljaisuuteen ja tähän kaiken nielevään valkeuteen.

© Runotalo

*

Nämä joulurauhan voimakortit syntyivät jouluksi 2011. Olen kuvannut maisemat täältä kylältä, jossa asumme. Jos kesällä vierailet Runotalossa, ajellessasi kylätietä kohtaat nämä samat näkymät kesäasussa. Ehkä voisinkin kesällä kuvata samat maisemat uudelleen. 

Näitä kuvia ja tekstejä saa vapaasti lainata yksityiskäyttöön kunhan Runotalo on lähteenä mainittu. Olen teettänyt pienen erän painettuja kortteja, mutta toistaiseksi en ole myynyt näitä kortteja. Ehkä jouluna 2014. 


torstai 19. joulukuuta 2013

Luottamuksen voimakortteja






Lopullista vastausta ei ole olemassa eikä tarvitse olla. Oikeastaan vastaus on juuri se, että osaat lopettaa etsimisen. Kuljet eteenpäin nauttien maisemista, odottaen kaikkea eteesi tulevaa lapsenomaisella innokkuudella ja uteliaisuudella. Siitä huolimatta sinulla voi olla päämääriä ja tavoitteita, asioita, joita tahdot elämääsi. Kaiken on tapahduttava rennosti, hetkessä ja pakottamatta. Luottaen.







Sinussa on kaikki tässä hetkessä mitä tarvitset. 

Olet täydellinen juuri sellaisena kuin olet. Olet milllainen tahansa.








Tänään näet selkeästi ja tunnet vahvasti mihin suuntaan olet menossa. Suunta, johon olet menossa on se sama suunta, johon tahdot mennä. Edessäsi on silta ja astuit sille sillalle. Olet ajatuksen tasolla jo lähtenyt siihen suuntaan mihin tahdot. Nyt vain ylität sillan. Pian olet toisella puolella.