torstai 31. lokakuuta 2013

Pieni makupala marraskuun voimakirjeestä


Viimeistelen marraskuun voimakirjettä koko tämän illan, joten tänään en julkaise puutarhakuvia enkä voimarunoja. Kirjeen on tarkoitus olla huomenna valmis matkaan. Ensin ajattelin kirjoittaa ajanhallinnasta, siitä millaisia konsteja itse käytän, mutta tämä toinen aihe kiilasi edelle. Aihe liittyy jälleen kirjoittamiseen. Kirjoittaminen taitaa olla minulle tärkeämpää kuin olen tiedostanutkaan.

Kirjeessä on jaossa hyvinvoinnin ja positiivisen näkökulman työkaluja. Tulossa on ohjeita siitä mitä voit tehdä päivittäin, miten teet itsellesi kiitollisuutta ja positiivisuutta lisäävän muistikirjan sekä kysymystekniikan ohjeet. Hauskinta on se, että kirjeessä on ehdotus siitä, että voisimme olla hieman laiskempia emmekä sekoittaa niin paljon elämäämme. 

Mutta nyt jatkan, että saan voimakirjeen arvoiseensa kuosiin. Huomiseen!

Tilaa itsellesi ilmainen voimakirje sähköpostiisi täältä.
Uusi kirje ilmestyy aina kuukauden alussa.



keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Voimarunoja voimametsässä: Onnellisuutta, hiljaisuutta ja valoa


Lähden metsään auringon houkuttamana. Metsälammella paistaa aurinko. Mukanani on videokamera ja jätän sen rannalle kuvaamaan. Lähden metsään ja seuraan pikkulintujen liikkumista kuusien oksistoissa. Metsässä on hieman mystinen tunnelma. Nautin hiljaisuudesta. Aivan yllättäen metsikön toisella puolella metsätiellä vilahtaa jokin otus, joka liikkuu hurjaa vauhtia eteenpäin. En ehdi nähdä kunnolla, mutta sen täytyy olla jänis. Hetken haaveilen: Jospa jänis kulkisi videokameran reitille lammen rannalle. Olisipa hyvä tuuri. En ole vielä ehtinyt tarkistaa mitä videolle tallentui.




I

TINTIN METSÄ


Ihana siivilöityvä valo
kajastaa metsän reunassa
heijastuen puiden lehtiin.
Olen onnellinen tänä aamuna.


Talitintit hyppelehtivät oksistossa. 
Jään pitkäksi aikaa kuuntelemaan ja tarkkailemaan niiden liikkeitä ja ääniä.




II

VERKOSTO


Uusi alku odottaa jokaisen mutkan takana.
Voit punoa verkkojasi niin tiheään
ja niin vahvoiksi kuin tahdot.
Kun tulee hetki jolloin verkkoasi tarvitaan,
olet voimakas - tiedät että se kestää kaiken.


Löydän pienen puun, joka on peittynyt kokonaan harmaankeltaiseen jäkäläkasvustoon.




III

HILJAISUUDESSA


Maailmani niin hiljainen
hetkittäin tunnen sielun sen.
Olen, hengitän itseeni puhtauden
maan, metsän, meren aavan,
kirkkaan taivaan, äärettömän avaruuden.
Kaiken sen kuljetti tuuli minulle
puhdisti sieluni, puhtaaksi joka sopukan.


Seison lähellä paikkaa, johon Runotalo alkaa rakentua ensi kesänä. Kuvittelen mielessäni millaista on kävellä tänne ja avata talon iso vanha ovi. Tunnen talon tuoksun ja voin kuulla miten vanhat lattialankut narisevat astellessani tupaan. Ruutuikkunoista voin nähdä lammelle. Uskaltavatkohan peurat tulla juomapaikalleen iltaisin, jos olen katselemassa ikkunasta? Toivon, että ne tulevat. Ehkä voimme katsella niitä yhdessä.

Tällä mennään huomiseen!



Ps. Voimakirjeeni valmistuu hyvää vauhtia ja olen innoissani. Siitä tulee hyödyllinen hyvinvoinnin ja positiivisuuden kirje. Voimakirjeen voit tilata ilmaiseksi sähköpostiisi täältä. Postitan kirjeen perjantaina.


tiistai 29. lokakuuta 2013

Voimapuutarhassa: Kurjenpolvi, kuun neito & maailmankaikkeuden keskipiste


Samat pikkulinnut, jotka tapasin eilen puutarhassa sirkuttavat tänäänkin iloisesti metsän männyissä. Näitä kuvauskierroksia työpäivän jälkeen tahdon suositella sinullekin. Kokeile. Kaikki muu unohtuu kun katselee pieniä ihmeellisyyksiä kameran linssin läpi. Olet läsnä tässä hetkessä kuvatessasi ja etsiessäsi kuvattavaa. 




I

KURJENPOLVI


Aamun hetkessä
minä olen osana kokonaisuutta
sydämeni on kevyt.

Tämä kauneus on minulle
minua varten luotu.



Yllätyn nähdessäni kurjenpolven lehtien roosan sävyn.




II

NUKKAPÄHKÄMÖN HOPEAA


Hopeiset hiukset tuulessa hulmuten,
timantit sadat hiuksissaan välkkyen,
helmoissaan upea lumikidepitsi hohtaa,
kuun neito hopeinen, taianomainen.

Voimarunosta Kuun neito



Nukkapähkämön pehmeät harmaanukkaiset lehdet hehkuvat taikaa ja valoa.




III

PUTKEN AURINKOKUNTA


Missä on kultainen aurinkoni
missä on hopeinen planeettani
missä olen kotonani niin
että tunnen olevani turvassa ja tasapainossa?
Minne minun on kuljettava
että löydän todellisen rauhani?

Itseeni.

Minä olen minun aurinkoni, minun planeettani.
Maailmankaikkeuden keskipiste
voi olla minussa itsessäni
kun pysähdyn ja olen ihan hiljaa tässä. 


Niityllä ovat  kuivuneet kukinnot ja siemenkodat suloisesti sekaisin.


Riittääköhän voimapuutarhassa huomenna uusia löytöjä? Jos aurinko on näkyvissä kuten on luvattu niin ilahdun! Huomenna kirjoitan Runotalon uutiskirjettä eli voimakirjettä, sillä se lähtee tilaajille muutaman päivän kuluessa. Ilmaisen voimakirjeen sähköpostiisi voit tilata täältä.

Aurinkoista huomista sinulle!


maanantai 28. lokakuuta 2013

Voimapuutarhassa: Pilvien merkkejä, timantteja & mansikoita


On rentouttavaa kulkea puutarhassa työpäivän ja ajomatkan jälkeen. Lähden heti kotiin saavuttuani ulos poluille, sillä hämärä saapuu yllättävän nopeasti. Kestää pienen hetken rauhoittua. Raikkaan ilman hengittäminen tuntuu hyvältä tietokoneen näytön tuijottelun jälkeen. 

Huomaan metsikössä iloisen joukkion pikkulintuja, jotka lennähtelevät sirkuttaen mesiangervojen kuihtuneissa kukinnoissa. Angervojen varret keinahtelevat hauskasti lintujen laskeutuessa niihin, mutta varret kestävät silti hyvin lintujen painon. 





I

SYYSPILVET


Tänään avaan portin
uusiin näkymiin
astelen peremmälle
en jää etualalle yksin.

Kuulen tuulen viestit
näen pilvien merkit
ymmärrän sydämeni
tiedän miksi kaikki on.

Taipuessani tähän
omaan todelliseen muotooni
voin tuntea olevani rajaton.

Hiljaisuus edessäni on pyhä
se hengittää raskaammin
että voisin kuulla sen paremmin.

Olen tässä järkyttyneenä
astuin portista tänään
uuteen maailmaan

Löysin sen minussa. 



Katsetta ja mieltä voi lepuuttaa pilvissä aina kun on mahdollisuus. Mielenrauha on hyvästä koko kehollemme. Me voimme korjata itsemme takaisin ehyeksi antamalla kehollemme mahdollisuuden rauhoittua ja tasapainottua.




II

PISARALEHTI


jokainen timantti oli yksin
mutta tämän timantin asettamisen jälkeen
kukaan timanteista ei olisi yksin 
koska aurinko tähdet ja kuu 
yhdistäisivät nämä timantit
ja antaisivat niiden alkaa suorittaa
suurta tehtäväänsä 




Pisarat ovat ihmeellisiä. Jokainen pisara on yksilö. Aivan kuin me ihmisetkin tai meidän sormenjälkemme. Millainen ääretön vaihtoehtojen määrä! Voimme vain yhdessä lumoutua ihmetyksestä paikoillemme ja kutistua aivan pieniksi sykkyröiksi tämän maapallomme pinnalle.





III

MANSIKAN SYYSMEKKO


Kaikkialla voit kokea samat värit ja muodot.
Älä ihmettele jos tulet yllättymään
siitä millä tavalla ne muuttuvat
kun alat tarkkailla niitä päivittäin.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.

- Sittenkään. 



Kummallista miten vihreys katoaa ja haalistuu keltaiseksi tai täplittyy punaiseksi. Hitaasti lehti muuttuu harsomaisen läpikuultavaksi ja katoaa sitten tuulen mukana viimeistään keväällä. Uusilla lehdillä ja mansikoilla on tilaa saapua näyttämölle. Ihanat, makeat mansikat - reilu puoli vuotta odotusta ja taas tapaamme. Iloisen kohtaamisen ajatteleminen saa hymyilemään. Sellaista se on - puutarhassa - niin paljon kaikkea mitä odottaa tulevaksi.

Tuuleekohan huomenna? Luvattiin myrskyä tai ehkä se meni jo. Jos myrskyää niin kuvaan puiden runkoja, joita tuuli ei ihan heti heiluttele. Kuvattavan aiheen tietää oikeasti vasta siinä hetkessä aivan kuten kaiken tässä elämässä. 

Ihanaa ihmeellistä huomista sinulle kanssaihmettelijä!


Ps. Tänään lupasin itselleni jatkaa aarrekarttailua, joka on jäänyt kesken liian pitkäksi aikaa. Minulla on toteutettavia asioita. Kirjoitan Aarrekarttamaailmaan mitä olen tekemässä kunhan saan jotain valmista. Aarrekartan kanssa kaikki on vielä paljon jännempää ja hauskempaa. 


sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Voimapuutarhassa: Kiulukan valoa, ystävän kultaa & pienen vahvuutta


Voimapuutarhassa on hiljaista. Kaukana pellolla on utua. Ilma on raikas. Tekee mieli hengittää syvään monta kertaa. Tuntuu, ettei osaa hengittää niin syvään kuin tahtoisi. Kaikki puutarhan polut ovat paksun lehtikerroksen peittämät. Kävely on pehmeää ja kahisevaa. Kaikki on pysähtynyttä. Murheet ja huolet unohtuvat - ne tuntuvat nyt kaukaisilta.

Puutarhassa on monia kauniita pieniä yksityiskohtia. Kuvaan värejä, muotoja ja valon heijastumia. Valitsen kolme erityisintä kuvaa julkaistavaksi ja yhdistän kollaasiksi. Päätän etsiä jokaiselle kuvalle oman voimarunonsa, joka antaisi kuvan ja kasvin paremmin luovuttaa oman voimansa sinulle. Katso kuvia rauhassa ja hieman pidempään. Ehkä sinäkin löydät haltijattaren kasvot tai keijukaisen siipien häivähdyksen. Anna kasvien puhua sinulle ja opastaa sinua. Kuuntele viestejä ja poimi merkityksiä.




Roosan villiruusun kiulukka


Riensin katsomaan
jo kaukaa näin
miten se loisti hopeista
kuutamon valoa


Valo heijastuu kauniisti pyöreästä pinnasta. Kiehkurat taipuilevat kauniisti keräten vesipisaroita.




II 
Pikkutöyhtöangervon kuihtunut lehti


Ruskean kullan maassa
minä odotan sinua ystäväni
En tahdo mitään muuta
kuin vain olla
Ihan rauhassa


Miten lehdet osaavatkin käpristyä taiteellisesti. Erityisesti angervon lehdet.




III
 Pienen orvokin nuppu


Olen vahva, vaikka olen hyvin pieni.
Kuljen isossa maailmassa
enkä väsy siihen koskaan.
Etsin onneani ja löydän sen
joka päivä uudelleen.


Orvokissa ihastuttaa sinnikkyys. Lokakuu lähenee loppuaan ja uusi nuppu on valmiina avautumaan kukaksi. Vuosi sitten oli yksi hento kukkavarsi ja nyt niitä on useita. Utuinen hämähäkin kutoma seitti on kuin ohut harso, joka tukee orvokkia.

Huomenna on uusi päivä ja uusi kierros voimapuutarhassa. Tämän kierroksen voimalla jaksaa huomisen maanantain. Aion huomenna kehitellä ideoitani yhtä toiveikkaana kuin pieni orvokki. Maailmankaikkeuden näkymätön, mutta vahva seitti tukee ja vahvistaa minua. Aion luottaa, että kaikki järjestyy kunhan vähän itse autan. 

 Oikein mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!



Ps. Seuraava voimakirjeeni ilmestyy loppuviikosta. Se on ilmainen ja voit tilata sen sähköpostiisi täältä.


lauantai 26. lokakuuta 2013

Voimapuutarhasta hyvää mieltä ja läsnäoloa



Ajattelin, että voisi olla hauskaa ja hyödyllistä keksiä yhdessä voimapuutarhan kuvista hyvänmielen asioita. Pysähdy hetkeksi katselemaan tätä kuvaa. Löydätkö rauhoittavia läsnäolon ajatuksia? Tai iloa ja viisautta? Luonnosta voit saada vastauksen kaikkiin ongelmiin ja tukea mihin tahansa tilanteeseesi. Pysähtyminen ihmettelemään auttaa olemaan läsnä hetkessä ja kiireinen mieli rauhoittuu.

Kuvassa on lupiinin lehti. Lupiineita kasvaa alapihalla vanhan navetan edessä. Ne viihtyvät karussa maassa. Vesi kerääntyy kauniisti lehtien keskelle. Lupiinilla on kauniit lehdet. Oikeastaan en ole edes huomannut niitä aiemmin.

Itselläni syntyi seuraavia ajatuksia tästä kuvasta: Itku puhdistaa. Itku saa näkemään kaiken puhtaammin ja selkeämmin. Vesi on ihmeellistä ja näyttää kauniilta vihreyden kanssa. Ilma on raikas, hengitän sen raikkauden itseeni. Valo on ihme, se valaisee kaiken.

Nyt pidän taukoa voimakorttien teosta ja annan voimapuutarhan tunnelmien puhua jokaiselle omilla sanoillaan. Mukavaa, jos jaat omat mietteesi muiden ammennettavaksi.

Huomenna menen ulos puutarhaan ja etsin kauniita asioita, joista voimme löytää viisautta ja iloa arkeemme. Äkkiseltään katsoen kaikki on harmaata ja hieman likaistakin, mutta kun katselen tarkemmin niin löytyy varmasti kauneutta. 

Mukavaa, rauhaisaa lauantai-iltaa sinulle. Huomiseen!



perjantai 25. lokakuuta 2013

Voimarunojen vuoristoradan tunnelmamatka


Tarjolla on tunnelmamatka voimarunojen vuoristoradalla. 

Syksyisiä olotiloja, pysähtymistä, pohdintaa elämästä, intohimoa, tahtoa ja rakkautta. 
Keräsin kokoelman keskenään hyvin erilaisia voimarunoja. Toivon, että viihdyt tällä matkalla. 









Vanhan koivun runko
on kaunis rosoisuudessaan
Aurinkoa loistavat keltaiset
luovat erikoisen tunnelman
Tapahtuu kummallisia sattumuksia
voimasiili on peittänyt silmänsä
sen selässä sojottavat pisara-antennit
Ikivihreys tasapainottaa
ihastun herkkyyteen
taika saapuu koskettaa
Istuisinko tähän
jäisinkö valon hohtoon

Syntyisinkö uudelleen





Pysähdyn puutarhan poluilla
löytääkseni syksyn kauneuden
Värien vastakohdat ovat voimakkaita
Roosa sormustinkukka
on muuttunut erilaiseksi
Näen kuihtuneessa nupussa
ihmiselon kauneuden vertauskuvan
Kellastuneet heinät
kasvavat läpi korituolin pohjan
Tatar lumoaa jättimäisillä varsillaan
Kosketan saniaisen pitsimäistä kudelmaa
Ihailen luonnon tapaa kulkea eteenpäin
Kiitollisena palaan sisälle lämpimään
odottamaan hämärtyvää iltaa






Tahdon

Kasteisen aamun hämyssä
sääreni märkänä
lahkeet polviin liimautuen
minä tulen luoksesi taloni

Polvistun portaillasi
ison vanhan ovesi edessä
ja kiitän luojaani
että antoi minulle
viisauden ja rohkeuden
toteuttaa tämä unelmani

Hiljaa nöyränä
minä sanon sinulle

Tahdon

Se kaikki on totta
olen mukanasi
ylämäet ja alamäet

Tulen olemaan
kanssasi onnellinen
tiedän sen
vaistoni ei voi pettää
etkä sinä petä minua
sillä sinä olet minua varten
ja minä sinua

Tule siis
lähde kanssani katsomaan
mitä maailmalla on meille antaa

Sano sinäkin tahdon
sillä minä en enää tahdo
mitään muuta
vain sinut
se riittää loppuelämäkseni

Olet minun

Rakastan sinua


*


Jälleen on se omituinen hetki elämässäni,
kun tuntuu että kaikki on niin selvää
ja kuitenkin niin pelottavaa
kaikki on niin onnellista
ja kuitenkin surullista, liikuttavaa.

*

Tänään vierailin luonasi
sillä tänään sinusta tuli minun omani

en oikein vielä ymmärrä sitä
en uskalla uskoa todeksi
olen ajatellut sinua niin kauan


kaukainen unelmani on käyvä toteen
sinä olet osa sitä
kaikkein tärkein osa

nyt vain on koottava kaikki palaset yhteen
minun on oltava ahkera
ahkerampi kuin koskaan ennen
muuten en voi onnistua
mutta minä jaksan
sillä sinun vuoksesi olen voimakas

*

Tänään odotan pieniä ihmeitä
hoivaan ja kasvatan
niistä unelmiani todeksi






Kierrän takapihalle
saavun vanhan ladon taa

Pysähdyn
- mikä on tuo ääni?

Hentoa rapinaa
sitten kevyt humps

- Ahaa
kuivat puiden lehdet
valuvat hitaasti alas
vanhalta kuhmuraiselta katolta

Hassua
lehtien putoamisen
voi kuulla
melkein tuntea
miten ne tupsahtavat
ruohikkoon

Keskittyessäni
kuuntelemaan ja katselemaan
löydän läsnäolon flown olotilan

Mieleni on tyhjä
on vain hidas rahina
sitten pehmeä tumps

Elvyn
Nautin

Eikä maksa mitään






Köynnös
Puusta pudonneet lehdet
Annan ajatusteni kulkea
Vapaina
Hengitän
Olen hetken
Tässä vihreydessä





Ensin huomaan kauniit kivet
Pian löydän paljon enemmän
Varjo on mielenkiintoinen
Minut ja kamerani on huomattu
Jään ihailemaan varjokuvien teatteria







Tänään astuin ulos
ovesta puutarhaan
kuulin tutun kaihoisan laulun
Kirkkaassa taivaan sinessä
lensivät kurjet
Nämä olennot
pysäyttävät minut
liikutuksen olotilaan
Tunnen heidät lapsuudestani
kaukaa lakeuksilta
He ovat iloinen merkki keväästä
kaihoisa tunne talven lähestymisestä
Tunnen kunnioitusta
heidän vaistoaan kohtaan
he luottavat siihen
niin pitäisi minunkin
Sinne menivät
etelään päin

Jään seisomaan pihalleni

Nähdään









Puutarhassa on hiljaista
Vesi tippuu
Tunnen raikkaan tuoksun
joka sekoittuu vihreyteen

Kaikki on syvän vihreää
vieden minut mukanaan
Kuljen syvemmälle
puutarhaan

Kuljen käytäviä
loputtomiin
ei ole kiire
askeleeni toistavat
samaa tahtia

Kuulen
mutta en kuuntele
olen jossain
en enää täällä

Löydän rauhan
pysähdyn
olen tässä
vain olen

Kaikki on hyvin







Odotan
Odotan

 
Kauniisti hiljaa hiipien
oksien varjojen raoista
näen sen hiipivän varovasti
se tulee luokseni
koskettaa
hipaisee
ojennan ohuen käteni
kosketan takaisin
me tunnistamme
toisemme
hymyilemme

Jään
hiljaa
hiljaa

Odottamaan
Odottamaan







Ei ole toisia sanoja
ei parempia lauseita

Jokainen sana ja lause
on arvokas ollessaan
vastaanottajalleen avoinna

Ei ole yhtä ainoaa reittiä
ei yhtä ainoaa oikeaa
vastausta kaikille

Jokaiselle on omansa
jokaisen on se itse löydettävä
luottamalla voit löytää omasi
joka vastaa sinulle tänään





Penkki pikkulammen luona
Kutsuu istumaan
Omassa rauhassa
Koivujen lehdet
Laskeutuvat hiljaa kalliolle
Veden pinta väreilee
Maahumala laskeutuu alas
Valo heijastuu lehtiin
Vihreys rentouttaa
Lehtien kaaret
Kulkevat omia ratojaan

Viivyn
Vain olen tässä
Vihreässä

Mielikuvituksellisia muotoja
Värit vievät mukanaan
Lehti poimii lehden
Kuin pysähtyminen
Epätodellinen
Leijumisen hetki
Energiaa ja voimaa
Jos tahdon





Pienessä korissa tärkein omaisuuteni
lähden sen kanssa maailmaan
Täytänkö korini niin
että sinne ei mahdu enää mitään
vai jaanko niin paljon omastani muille
että korini on valmis täytettäväksi uudelleen?






TuuliHelmi & uusi runokirja & voimarunot Seinäjoella la 26.10.


TuuliHelmi on äitini yritys. Hän valmistaa käsintehtyjä kirjoja ja albumeita. Kirjat ovat yksilöllisiä, sillä päällikankaat ovat kierrätyskankaista. Huomenna äitini on Seinäjoella Kultakeramiikan myymälässä lukemassa runoja ja esittelemässä kirjojaan.

Uusin uutuus on Ajattele runokirja, jossa on RunoTalon voimarunoja.

Kirja sisältää seuraavat voimarunot:
(näitä runoja ei toistaiseksi löydy netistä)


  • Ajattele
  • Pikkulintu
  • Paju
  • Minuako etsit
  • Elämän enkeli
  • Tarkoitus

Äitini on kirjoittanut alkuperäiset runotekstit kalligrafisesti käsin ja tekstit on painatettu kirjaksi. Kirjassa on myös äitini piirroksia. Kannet ovat kankaiset ja niissä on vaihtelua, sillä yhdestä vanhasta pöytäliinasta ei saa montaa kirjaa. Kirja on huomenna ensiesittelyssä ja on tämän joulun hieno lahjakirja. Minulla ei toistaiseksi ole kirjasta kuvaa, mutta voin kertoa, että kirja säteilee vahvasti entisajan arvokasta rauhaisaa tunnelmaa.

TuuliHelmi on paikalla huomenna 
lauantaina 26.10.  Kultakeramiikan myymälässä, Keskuskatu 5, Seinäjoki, klo 10-15.

Ota ystäväsi mukaan ja lähde kuuntelemaan voimarunoja sekä tutustumaan persoonallisiin kirjoihin.

Ps. Laitan myöhemmin Ajattele kirjan tiedot Runotalon kauppaan. Tätä kirjaa voi tilata äidiltäni TuuliHelmestä.




torstai 24. lokakuuta 2013

Runotalon kaupan takatiloissa: Slider kuvia & kulunut voima-sana



Runotalon nettisivut saivat tänään uusia slider kuvia. Nykyään useimmilla sivustoilla on automaattisesti vaihtuvia kuvia, joten täytyihän sellaisia Runotaloonkin saada. Onneksi minulla on paljon valokuvia, joista voin muokata mieleisiäni. Voimarunotkin saivat nyt uuden tunnuskuvan.


Lähes jokaisella yrityksellä on oma uutiskirje. Runotalon uutiskirje on kuukausittainen voimakirjeeni, jolla on yli 200 tilaajaa. Seuraava marraskuun kirje valmistuu noin viikon kuluessa. Jokaisella kirjeellä on oma teemansa. Uutiskirjeelläkin on nyt oma slider kuvansa. Voimakirjeen voi tilata nettisivuilta.





Voimakurssin tuttua kuvaa käytän edelleen, mutta uudistettuna. Olen miettinyt vaihtaisinko voimakurssin nimen, sillä niin paljon nyt on voima  - sitä ja voima - tätä. Vuosi sitten oli paljon vähemmän voimajuttuja pinnalla mielestäni. Voima taitaa olla aivan liikaa muodissa? Voimarunotkin voisivat saada uuden enemmän erottuvan nimen. Ehkä järjestän ehdotuskilpailun nimi-ideoista.

Huomenna on Runotalon työpäivä,  joka tarkoittaa paljon töitä, mutta mukavalla ja viihtyisällä tavalla. Työskennellessäni kynttilä lepattaa iloisesti pöydän kulmalla ja taustalla soi tämä minua inspiroiva musiikki:



Huomenna voisi olla voimarunojen vuoro täällä blogissa ja voisin lisätä runosivuille uusia runoja. Huomiseen!




keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Uusia voimakortteja Kaisalta ja Marialta


Heitän väsymyksen harteiltani, 
uupumuksen olkapäiltä.
Huopani villaisen tilalle löydän.
Sillä karistan vilun väreet,
ylleni levon rauhan lasken.

- Kiitos Kaisa sanoistasi -


Hymy silittää sydäntä ja poskea.

- Kiitos Maria sanoistasi -




Aika, mitä se on? Ajalla ei ole ajantajua, se ei ymmärrä etenevänsä. Onko se vain "käsite" ja kiire luodaan sen mukaan paljonko kello on? Tähän asiaan on varattu tietty aika, muutoin olemme myöhässä. "Käsitteellä" ei ole aikataulua. Se vain on ja kuluu, kuten elämäkin sen virrassa. Aika ei tiedosta päivämääriä eikä kellonaikoja. Eikä varsinkaan sitä, onko Elämäämme jäljellä paljon vai ihan vähän

- Kiitos Kaisa sanoistasi -



Sinä olet aina vaan onneni 
joka saa sydämeni heittämään 
suloisesti kuperkeikkaa.

- Kiitos Maria sanoistasi -


Tunteille ja niiden näyttämiselle on koko elinaikamme.
Ei hukata tätä mahdollisuutta, ainutkertaista tilaisuutta
elää tunteiden avulla, niiden kautta.

- Kiitos Kaisa sanoistasi -


Aika on arvokkainta, mitä toiselle voi rakkauden rinnalla antaa.

- Kiitos Kaisa sanoistasi -


Edelleen otan mielelläni sinulta vastaan voimalauseita, runoja ja sanoja. Etsin sopivan kuvan sanoihisi ja julkaisen blogissa ja facebookissa kaikkien iloksi. Osa suosituimmista korteista saattaa tulla myyntiin painettuina kortteina Runotalon valikoimiin. Myyn voimakortteja tapahtumissa ja kursseilla.



tiistai 22. lokakuuta 2013

Fokusoitumisen ihanuus vai fokosuitumisen?




Kirjoitin ensin otsikkoon vahingossa Fokosuitumisen ihanuus 
- tulin siis keksineeksi uuden vielä hienomman muotisanan keskittymiselle
- otetaanko käyttöön?

F O K O S U I T U M I N E N

määrittelen sen nyt flow-tilassa keskittymiseksi, joka on hauskinta mitä tiedän!


Huomenna me kaikki fokosuidutaan 

 M A H T A V A A



Nyt olen niin työn touhussa täällä Runotalossa keittiön pyöreän pöydän ääressä, että en viivähdä pitkään bloggaamassa. Tahdon kuitenkin jakaa tämän tunteen selkeytymisestä. Se on niin hyvä tunne! Ja mitä siihen tarvittiin? Monen päivän sumuinen fiilis, kuutamon syyttelyä ja pari kiukunpurkausta = tavaroiden viskontaa energisellä otteella hampaiden välistä sihautellen.

Tänään kuutamon kanssa aamumeditaatiossa kuvittelin päiväni kulun ja näin mielessäni miten keksin hyvän ratkaisun. Kotiuduin töistä ja nyt ruutupaperi on täynnä piirroksiini johtavia nuolia. Jostain on luovuttava, että voi keskittyä kunnolla oikeisiin juttuihin. Se on hyvä sääntö ja se on sitä fokosuitumista. Se mihin kiinnitän huomioni alkaa lisääntyä. Minä täällä keittiössä ruutupaperilla selkeytän Runotaloa tietenkin.

Tästä varmasti tulette vielä kuulemaan tarkemmin jatkossa tai ainakin pitäisi näkyä jossain selkeyttä eikä vähiten verkkokaupassa, joka on ollut uudistuksen jälkeen ihan sekaisin. Pahoitteluni kaikille, jotka ovat yrittäneet siellä seikkailla. En voi suositella seikkailua kaupassa vielä pariin päivään kun minä olen nyt siellä kaupan takatiloissa fokosuitumassa! Mutta  - Ah, pian siellä on ihanaa ja selkeää.

Suosittelen fokosuitumista sinullekin. Mistä tahansa onkin kyse. Heitä pois mitä et oikeasti tarvitse ja rakasta. Sitten kasvatat ja vahvistat sitä mikä on oikeasti sinulle merkityksellistä. Keskitä kaikki voimasi, energiasi ja intosi siihen mistä nautit.

Eksyi eteeni tällainen mielenkiintoinen linkki asiaa hipoen. En ehtinyt vielä kunnolla tutustua, mutta vaikutti kiinnostavalta. Flow on hyvää keskittymistä ja tuottoisaa.

Tunnejohtaminen 
- Flow tilan hyväksikäyttäminen taiteellisen ryhmätyön tehokkuuden parantamisessa / Jaakko Sorja

maanantai 21. lokakuuta 2013

Keino tavata unelmaminäsi - guided meditation



Guided meditation - Start your day 

Keino tavata unelmaminäsi


Kokeilen mielelläni erilaisia ohjattuja meditaatioita netistä. Olen ihastunut tähän videoon. Aamuisin ei ole paljon aikaa, joten 7 minuutin kesto on sopiva. Pidän ohjaajan ystävällisestä äänestä. Aamumeditaation ansiosta olen päivässäni vahvasti läsnä kaikessa mitä tapahtuu. Se tuntuu hyvältä.

Tässä meditaatiossa kuljemme puutarhaan meren rannalle, jossa tapaamme itsemme. Hauskinta on se, että tapaamme oman unelmaminämme ja voimme kysyä neuvoa itseltämme itsellemme. Olen saanut hyviä neuvoja ja löytänyt uusia puolia itsestäni. Jos englannin kieli tuottaa ongelmia niin voit tehdä meditaatiomatkan oman mielikuvituksesi avulla. Se toimii aivan yhtä hyvin.



sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Voimaruno: Tuohi tuulen - Päästä jo irti







Tuohi tuulen - Päästä jo irti



Olet tuohena koivun rungon pinnalla
tuuli repii, myrsky riepottaa,
mutta yhä edelleen sinä olet osa koivua.
Voit päästää otteesi
lähteä lentoon tuulen mukana
sen matkaan, seikkailuun
katsoa mihin tuuli sinut vie.

Ehkä lämpöisiin maihin
kenties keskelle meren aavaa
välkehtivään aurinkoon 
tai tomuksi avaruuteen saakka.


Sinä voit päästää irti,
sinun ei tarvitse olla kiinnittyneenä
koko elämääsi samaan paikkaan,
tottumukseen ja tapaan.

Sinussa on tarpeeksi rohkeutta,
että voit jo irrottaa otteesi.

Olet tuohi, 
olet vahva ja kaunis 
omalla tavallasi.

Sinussa on voima sytyttää tuli
iloisiksi rätiseviksi liekeiksi
jos niin tahdot.

Tarvitset vain pienen kipinän 
voidaksesi palaa iloisesti,
ehkä pienen puhalluksen 
tuolta ystävältäsi tuulelta,
jota et heti tunnista ystäväksesi,
sillä niin kovasti se sinua riepottaa,
kiskoo irtautumaan totutusta ja turvallisesta.

Ethän pelkää ystävä,
päästä irti,
lähde matkaan.

Anna sydämesi palaa,
anna sen liekin hehkua,
täytä se valolla, 
unelmilla odotuksesta,
innosta ja jännityksestä.
 
Elä jo!


Kirjoitin tämän voimarunon tänään itselleni. Pyysin sisimmältäni itselleni voimarunoa, että löytäisin luottamuksen ja vahvuuden uudelleen. En tiedä miksi tänään hetkeksi kadotin luottamuksen omaan polkuuni. Unelmieni ja oman näköisen elämän toteuttajan polku ei ole joka hetki täynnä riemua ja onnea vaan siihen mahtuu myös pelkoa ja luottamuksen puutetta. Sellainen ihminen olen tällä matkallani ja se on osa tätä kokemustani tässä elämässä.

Välillä minulla on heikkouden hetkiä, jolloin mietin valitsemaani suuntaa. Polkuni on paikoitellen pimeä enkä pysty näkemään mitä kauempana edessäni on. Pitäisikö kääntyä takaisin? Silloin olisin taivaltanut tänne saakka aivan turhaan. Ehkä aurinkoinen niittyni on juuri tuon seuraavan mäen takana? Harmillista, jos en katsoisikaan sinne.

Uskon, että parhaimmat ja vahvimmat voimarunot meille annetaan juuri silloin kun niitä eniten tarvitsemme. Tänään minä sain nämä sanat voimaksi ja tahdon jakaa ne nyt heti jokaiselle joka niitä tarvitsee. Luotetaan siihen, että elämä kantaa. Päästetään irti niistä asioista joita emme enää tarvitse. Ollaan rohkeita. Eletään.

Hyvää huomista ja alkavaa uutta viikkoa!