.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Voimakirje uudistui: teemana heinäkuussa vetovoiman laki
















Uudistin voimakirjeen ja nyt sillä on oma sivusto. Valitsin heinäkuun teemaksi vetovoiman lain ja päätin kirjoittaa avoimesti ja rehellisesti miten sen itse koen. Voit lukea kirjoitukseni ja katsella kauniit kuvat voimakirjeen sivuilla.





tiistai 25. kesäkuuta 2013

VoimaPuutarhassa vko 26


Pioni kukkii ensimmäistä kertaa voimapuutarhassa. 
Nuppuja on vain kaksi, mutta niitä ei voi olla huomaamatta.



Ihmeellistä miten nopeasti kukat sulkeutuvat auringon paettua paikalta. 
Vielä jonain päivänä ehdin kuvata avonaisen kukinnon. 
Pionit ovat kuin samettia


Pihajasmike on täynnään nuppuja. 
Pian puutarha täyttyy ihanalla tuoksulla.


Juhannusruusut ovat lähes kaikki jo kukkineet.
Sade on huuhdellut ison osan kauneudesta mennessään. 
Keräsin muutamia tuoksuvia kukintoja talteen.


Kukahan tästä on kuoriutunut maailmaan? 
Eräänä iltana näin pienen poikasen aivan yksinään ruohikossa. 
Luonto on tarkoittanut lintujen elämän kulkevan niin.

Näkymä puutarhasta takapihan vehreyteen
Saniaiset ovat vuosi vuodelta rehevämpiä. 
Tuntuu kuin kasvit innostuisivat kasvamaan, jos niitä rakastaa
Minä pidän paljon saniaisista. 


Lempipaikkani voimapuutarhassa. 

Istun tässä auringon laskiessa. 
On rauhoittavaa nojata vanhan riippakoivun runkoon. 

Voin nähdä kauas pellon ylle.
 Aurinko häikäisee. Erotan vain pienet pörriäiset,
 ne tanssivat auringon loisteessa.




PIONIT ENSIMMÄISET
NOPEASTI SULKEUTUVAT 
AURINGON PAETTUA

JUHANNUSRUUSUT 
SADE HUUHDELLUT TALTEEN
YKSINÄÄN RUOHIKOSSA

VEHREYDESSÄ SANIAISTEN
RAKASTAN PALJON

LEMPIPAIKKANI RIIPPAKOIVU
PÖRRIÄISET TANSSIVAT SEN LOISTEESSA


maanantai 24. kesäkuuta 2013

Voimakurssi VI alkoi tänään


Sytytän yhteisen kynttilän kaikille kurssilaisille voimakurssin alkamisen kunniaksi. 


Hyvien ajatusten voimaverkko laajenee ja vahvistuu jatkuvasti uusien kurssilaisten liittyessä mukaan. Kerran voimakurssilainen on aina voimakurssilainen. Voimaverkon piiriin kuuluvat kaikki kurssin käyneet, kaikki kurssin nyt aloittavat ja myös tulevaisuudessa kurssiin liittyvät, sillä voimakurssi ei tunne ajan ja paikan rajoituksia. 

Voimakurssilla vietetään  paljon aikaa tulen ääressä:



Katsele tulta hartaudella.
Anna sen puhdistaa sisintäsi. 
Sytytä tuli aina rakkaudella 
ja aikomuksella puhdistaa itseäsi,
läheisiäsi ja kotiasi.



Kynttilä on rakkauden ja valon vertauskuva. Kynttilän sytyttäminen symboloi myös uutta alkua ja rohkeutta. Sytytetty kynttilä loistaa ympärilleen omaa valoaan. Vahvistakoon tämä voimakurssi sisäistä voimaamme. 




perjantai 21. kesäkuuta 2013

Muistele hyviä ja odota iloisia



Muistele 

hyviä ja kauniita asioita 

ja poista kaikki muu mielesi tiedostoista. 


Toivomalla hyvää ja odottamalla

 iloisia, onnellisia tapahtumia

alkaa elämäsi täyttyä niillä. 



torstai 20. kesäkuuta 2013

Tunnistamaton juhannuskiitäjä?


Eilen tapasin tämän "perhosen" pihapiirissämme. 

Lieneekö jokin kiitäjä? 

Tästä tuli nyt juhannuskiitäjä eli tämän juhannuksen voimakortti.

Oikein hyvää juhannusta!



keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Uudistutaan kesämekolla!




Kirjavassa mekossaan kulkee pieni tyttö,
tyytyväinen hän on, onhan mekko aivan uusi.

Niin olen minäkin, hiljaa kuljen tyytyväisenä,
mieleni on uudistunut, puhdistunut,
kaikki vanha on nyt heitetty pois.


Kannustan uuden kesämekon ostoon kesähelteitä varten, onhan ruusukin taas saanut uuden mekon. Samalla on hyvä uudistaa itseään myös sisäisesti, lähteä hassuttelemaan ja nauttimaan kesästä. Heittää vanhat ajatukset romukoppaan, lakaista harmaat hämähäkin seitit pois aivolokeroista ja imeä tilalle auringonpaistetta, hymyä ja naurua. 

Aion ja lupaan nyt noudattaa tätä omaa neuvoani ja hankkia jotain uutta. Välillä juutun kaavamaisesti helppoihin ratkaisuihin ja pukeudun samalla tavalla päivästä toiseen. Alennusmyynnithän alkavat kohta tai ovat jo osittain alkaneetkin. Kesämekon ostoon siis!



maanantai 17. kesäkuuta 2013

Miten leijun ylös mielen montusta?




Kukilla voimapuutarhassa ei varmasti ole milloinkaan

 mieli maassa. 

Kun katselee kukkien kauneutta 
niin sellainen tuntuu aivan mahdottomalta ajatukselta. 




Minä voimapuutarhan emäntä, olen peruspositiivinen,  
mutta joskus tulee 

kummallinen tyhjä olo. 

Minulle sellainen olotila on kauhistus. 
 Yritän heti lopettaa sen kaikin keinoin. 


Löydän itseni aamulla peilin äärestä hokemassa epätoivoisesti 

Louise Hayn 
positiivisia affirmaatioita 

Seuraavaksi ajan töihin puhuen itselleni koko matkan ajan vahvistavasti. 

Hymyilen suupielet ja silmät vinkeinä
 - tekohymykin saa mielen iloisemmaksi. 



Oloani helpottaa jos 

hyväksyn olotilani,

 tiedostan, että tämä kaikki on 

ohimenevää ja rauhoitun. 

Toisinaan kaikki voi tuntua turhalta ja mikään ei ole hyvin.




neuvoo listaamaan asiat paperille ja sitten kääntämään ne toiseen suntaan. Samoin neuvoo 




Asteittain voin muuttaa olotilaani. 

Tiedostan, että ahaa - olen joutunut montun pohjalle - täällä ollaan.

Täältä montusta en voi nähdä ympärilleni kuten normaalisti. 

Muistan, että täällä on vaikea löytää mitään kaunista.
 (Syvällisesti ajatellen joskus tässä vaiheessa voi alkaa löytää itsestään kauneutta, mutta se onkin toinen tarina.) 

 Jos alan rypeä montussa 

niin syvemmälle siinä mennään 

ja sitä en tahdo tietenkään. 

On otettava hyviä asioita kiikariin, 
jotka kohottavat minua montusta näkemään valoisia asioita. 

Yleensä tyhjä olo ja montussa olemisen tunne tarkoittaa, 
että jotain suurta on syntymässä, jotain uutta.

 On hetken puhdistauduttava montun pohjalla ja

märehdittävä asiat loppuun. 

Siellä mutavellistä syntyy jotain kaunista aivan varmasti. 

Onhan savi ja turve äärimmäisen puhdistavaa kehollekin.



Tein kierroksen voimapuutarhassa ja havaitsin esimerkillisiä läsnäolon olentoja.

 Kasveilta voin oppia paljon siitä miten pääsen ylös montusta, 
jos erehdyn sellaisen itselleni huomaamattani kaivamaan. 

En tarvitse tikkaita.

 Tarvitsen hyväksyntää, itseni arvostamista, rakastamista ja kiitollisuutta.



 Ja hups - mutaiset jalkani irtovat montun pohjasta ja alan leijua ylöspäin. 

Seuraavana päivänä jo etsin jotain painavaa nilkkoihini painoksi, että pysyisin maan pinnalla.

 Näin se on.



lauantai 15. kesäkuuta 2013

Voimakurssi: Otteita henkilökohtaisesta spiraalikirjastani




Ensimmäisellä voimakurssilla kirjoittamani spiraalitehtäväkirja antaa minulle uutta voimaa aina selatessani sitä. Spiraalikirja on hyvin henkilökohtainen, mutta jaan muutamia otteita kirjastani. Toivon, että näistä voisi olla hyötyä sinullekin.


  • tämä voimakurssi taisi yllättää minut, löydänkin jotain mitä en edes tiennyt tässä etsiväni
  • olen ajatellut yhä enemmän sitä unta jonka joskus näin
  • mutta minun on nyt vain toteutettava tämä
  • jo 9-vuotiaana halusin syntymäpäivälahjaksi puukon, höylän ja taltan
  • teimme lapsina leikkimökin itse alusta asti, siihen tuli pärekatto
  • lopulta liikutuin niin siitä mitä aloin itseni syvyyksistä löytää, etten pystynyt puhumaan sillä olisin itkenyt loputtomasti
  • uskon, että muilla kurssilaisilla tapahtuu vastaavaa, ainakin toivon kovin, että löytäisivät! Kuten minä löysin tänään!
  • eilen aloin ajatella toisin
  • eikö ole ihan uskomatonta - mikä voimaseremoniapäivä!
  • kaunis aurinkoinen hetki, valo loisti kuusen neulasten läpi välkkyen satoina timantteina, tunsin, etten ollut yksin, spiraali jäi maahan, siinä se on ikuisesti, kiitollisuus täyttää sydämeni, olen vihdoin matkalla, olen ymmärtänyt, että olen - se riittää




Ensimmäinen voimakurssi kantaa minua yhä vahvasti tässä hetkessä. Huomenna päättyy voimakurssi nro V ja pidän oman loppuseremoniani voimapuutarhassa. Viikon kuluttua alkaa uusi voimakurssi nro VI. Ilmoittautuminen päättyy 17.6. Jos tahdot mukaan kokeilemaan omaa spiraalikirjaa ja muita läsnäolon harjoituksia niin olet tervetullut! Järjestän uusia voimakursseja reilun kuukauden välein ainakin toistaiseksi. Lisätietoja nettipuodissa.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Villejä & vapaita puutarhayllätyksiä


Etsin kamerani kanssa villeimmät ja vapaimmat voimapuutarhan asukit sekä muut omituisimmat kokeiluni. Ensimmäisessä kuvakollaasissa on kotimme varjoisan puolen kukkalaatikkokokeiluja. Ulko-oven vieressä koreissa on keskellä tähtiputki, sivuilla helminukkajäkkärä hopeisen lehdistönsä ansiosta ja korin laidoilla keltapeippiä, jonka toivon loppukesästä valuvan korin reunoilta alas.

Alareunan kuvassa on kukkalaatikko, jossa on kesäpikkusydämiä ja maahumalaa. Oikean alareunan kuvassa ovat valkotäpläimikkä ja talvio. Niiden kanssa samassa laatikossa on myös saniainen, mutta se ei näy kuvassa. Kohtuullisesti menestyvät kaikki, mutta imikät ottivat hieman kasvuvauhtia, sillä siirsin ne kukkivina. 

Näissä kaikissa kukkalaatikoissa olen tavoitelut lehdistön koko kesän jatkuvaa kauneutta enemmän kuin kukintaa. Laatikoina käytän altakastelulaatikoita ja mullan pinnassa on kerros rahkasammalta. Kerron näistä varmaan vielä uudelleenkin miten menestyvät loppukesästä. Saatan jopa kokeilla talvehdittaa laatikoissa. 


Olen aika hentomielinen monia voimapuutarhan asukkeja kohtaan. Erityisesti pidän kaikista niistä, joita luonto itse järjestelee paikoilleen. Niinpä minulla on useita männyn ja kuusen pikkutaimia kukkien seassa. Leikkaan niiden uusista kasvustoista yli puolet mitasta pois kesäkuussa, että ne tuuheutuisivat ja pysyisivät pieninä. En tiedä mihin joudun näiden kanssa. Ehkä niistä ei tule bonsaita. Ne sopisivat minulle hyvin.


Muita vapaina kulkevia yllättäjiä tässä: Ylhäällä vasemmalla ukonhattujen joukkoon on ilmestynyt kultapallo. Keltaiset kukat ovat minulla lähinnä alapihalla vanhan navetan edessä, mutta tämä poikkeus saa jäädä kotimme edessä olevaan kukkapenkkiin ukonhattujen sekaan. Kultapallostahan tulee todella iso, jos se viihtyy. Alapihalla on jo iso yksilö ennestään.

Vasemman yläreunan kuvassa karhunjuuri on lähtenyt kasvamaan uudelleen kartiovalkokuusen edessä, vaikka siirsin sen aiemmin pois juuri tästä paikasta. Kun se kerran viihtyy niin saa toistaiseksi olla. Taustalla sinisenä häämöttää vuorikaunokki, jota on nykyään kaikkialla puutarhassa. On paikkoja, joissa minun on rajoitettava vuorikaunokin menoa, sillä muuten minulla on vain vuorikaunokki merta tulevaisuudessa.

Kuvan vasemmassa alareunassa on hiekkapolun reunaan pari kesää sitten ilmestynyt kyläkurjenpolvi, joka tekee kauniit vaaleat kukat. Kauniimmat kuin muut pihapiirissä olevat luonnonvaraiset kurjenpolvet. Vuosi vuodelta kurjenpolvi on isompi. Vielä mahdun kulkemaan ohitse. Olen valmis jopa muuttamaan hiekkapolkujen paikkoja voidakseni säästää suosikkejani.

Oikean alareunan kuvassa on roosa sormustinkukka, joka on valinnut paikkansa itse polun varresta jo pari kesää sitten. Pienet siementaimet olen kerännyt hiekalta talteen ja vienyt takapihan suuntaan saniaisten luo.


Tässä ollaan menossa postipolulle, joka on kasvanut täyteen kaikkea mahdollista. Kyllä se polku siellä jossain on. Tien läheisyydessä on runsaasti kieloja, jotka tietenkin saavat levitä yhä laajemmalle pihapiirissä.


Elämänlanka on kyseenalainen suosikki, joka ilmestyy kaikkialle ja on hankala pitää kurissa. Pidän siitä kuitenkin. Toistaiseksi se ei ole paha riesa. Vasemmalla on sormustinkukka saniaisten seassa, josta se toivottavasti leviää postipolun varteen saakka.


Yrttimaallakin on pari villiä tapausta. Mintut leviävät hurjasti ja vaeltavat omilla ehdoillaan. On ihanaa aamuisin noutaa tuoksuvat teeaineet minttupenkistä. Toinen villikko on mäkimeirami eli oregano, joka leviää siementaimista hiekalle. 

Nämä olivat villeimmät ja vapaimmat voimapuutarhassa tänään. Toivon, että viihdyit ja sait itsellesikin jotain uutta ideaa. Ehkä säästät seuraavan tapaamasi pikkukuusen.



keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Testaa toimiiko tuoksumuistisi
































Tahtoisin kameran joka tallentaa tuoksun kuviin. Onneksi meillä on olemassa tuoksumuisti. Voitko tuntea tuoksun?

Otin muutaman nupun sisälle maljakkoon tuoksuteltavaksi. Ihania ovat! Kukkivat kyllä etuajassa nyt. Onneksi viilennyt sää saa kukat viipymään hieman pidempään.



maanantai 10. kesäkuuta 2013

IDEA Vanha albumi & voimakortit


Voimakortteja on kiva laittaa kauniisti esille. Olen käyttänyt tätä vanhaa valokuva-albumia, jonka löysin kauan sitten kirpparilta. Eteisen pöydällä huonekuusen alla on sopiva paikka. Siinä voimakortit ilahduttavat kulkijoita mennen tullen.































On mukavaa saada vanha kaunis albumi näkyviin laatikoiden kätköistä. Näinhän voi pitää esillä myös valokuvia tai vanhoja kortteja. Mustavalkoiset voimakortitkin sopivat vanhaan albumiin hyvin.

Yksinkertainen ripustusidea melkein mihin tahansa, mutta voimakorteillekin erittäin sopiva konsti.




Toukokuun voimakortit

julkaistaan 

N Y T !




Valkein siivin 


Valkoinen on puhdas väri. 

Voin aina aloittaa uudelleen 
kuin taiteilija valkealta kankaalta. 
Voin maalata elämäni taideteokseen
haluamani värit. 
Jokainen päivä on uusi mahdollisuus.



Ihana matka

Olen ihmeellisellä matkalla. 
Kuljen ihastellen maisemia, 
pieniä ihmeitä ja omaa itseäni.
Pysähdyn usein huomatakseni 
kaiken arvokkuuden. 
Kiitän tästä ihanasta matkasta. 








Kuin sinitaivas

Sininen taivas heijastuu kaikessa ympärilläni. 
Voin hengittää vapaasti sinisen taivaan avaruutta. 
Olen vapaa olemaan läsnä omassa elämässäni.





Iloa


Keväisessä luonnossa voin kokea paljon iloa. 
Kaikki pienet silmut tervehtivät minua
täynnä eloisuutta ja tahtoa elää. 
Voin imeä elämänvoimaa silmuista itseeni.



Kesäkuun kortit julkaisen kunhan tilaajat ovat ensin ehtineet avata jokaisen korttikäärönsä. Heinäkuun voimakortit postitan kesäkuun viimeisen viikon aikana. Jos tahdot tilata arjen piristeeksi itsellesi tai lahjaksi ystävälle niin suuntaa nettipuotiini.

Pian on valmiina puolen vuoden pakka voimakortteja heillä, jotka ovat keränneet tammikuusta asti. Marras - joulukuussa laitan nettipuotiin myyntiin kokonaisia pakkoja sekä täydennysnippuja saa pyydettäessä myöhemminkin, jos on jäänyt kuukausia väliin.

Olen kehitellyt mielessäni vuoden 2014 voimapuutarha kortteja, joten jatkoa on luvassa. Nyt ajattelen, että syntyisi postikorttikokoiset voimakortit. Lisäksi  jalostan tätä nykyistä ideaani vielä vähän pidemmälle. Kerron lisää kunhan tiedän itsekin tarkemmin.

Ps. Tuosta vanhasta albumista alkoi äitini TuuliHelmi yrityksen askeleet kohti käsintehtyjä kirjoja ja albumeita. Saimme albumista yhteisen idean ja valmistimme yhteistyössä pikkuenkelin kirjoja. Minä runoilin ja piirsin kuvat. Kaikki alkaa jostain. Usein yllättävän pienestä.


sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Siniset hiustupsut valloillaan






Vuorikaunokki 

on vallannut voimapuutarhan 
sinisillä hiustupsuillaan. 

Kuulaan sinisiä hiuspehkoja 
heiluu kaikkialla ja ne loistavat 
tuulen heilutellessa niitä vallattomasti. 

Vuorikaunokit 

ovat saaneet vaeltaa vapaina
 ja siementaimissa olen havainnut 
aivan uusia sinisen jopa liilan sävyjä.