.

Olet sydämellisesti tervetullut Runotalon uuteen blogiin ja Voimakorttikauppaan ♥ klikkaa tästä ♥ Iloisin terveisin Sari

perjantai 31. elokuuta 2012

Päivän kuulumiset & aforismi


Elää onnellista elämää
juuri siinä hetkessä missä on

Tavallinen mukava päivä. Sain hankittua lisää katekangasta ja multaa puutarhaa varten. Voimakurssinkin tarvikkeet ovat valmiina ja olen niihin oikein tyytyväinen. Huomenna pitäisi tapahtua puutarha-asioita, joten varmasti kamera on ahkerassa käytössä ja laitan illalla kuvia tänne.

Mukavaa viikonlopun alkua meille kaikille!


torstai 30. elokuuta 2012

Voimakortit Ylivieskassa Hyvän olon lähde messuilla 1.- 2.9.




Nyt on mahdollisuus päästä kokemaan ja näkemään voimakortteja tulevana viikonloppuna ihan oikeasti, sillä Luontaishoitola Helmi on mukana mielenkiintoisilla Hyvän olon lähde messuilla Ylivieskassa. Johanna on luvannut viedä voimakortit myyntiin messuille. Voimakortit löytyvät täältä.

Miten olen edistänyt Runotalon unelmaani tänään? Pidän ahkerasti huolta nettipuodin asiakkaista, että palvelu olisi sujuvaa ja asiakkaille jäisi hyvä mieli. Puodissa on ollut vilkkaampaa nyt kun alkoi syksyinen arki. Aamulla ennen tavaratalotöihin lähtöä kirjoitin muutaman uuden runon.

Töiden jälkeen seikkailin kauppakeskuksessa etsien voimakurssilla tarvitsemiani asioita. Kaikilla kurssilaisilla on sama hankintalista. Pieniä asioita, mutta en osannutkaan päättää millaisia hankin. Olin yllättynyt. Huomasin, että voimakurssi on minulle niin tärkeä, että halusin löytää juuri oikeanlaiset. Itse ohjeistin kaikille kurssilaisille, että ei pidä olla liian kriittinen, että varmasti valitaan juuri oikeat asiat. Menen pian uudestaan paremmalla onnella etsimään. Ehkä olin töiden jälkeen epävireessä, sillä luovaan pikkushoppailuun tarvitaan sopiva rento fiilis.

Nyt etsin päivään sopivan kuvan ja runon runosivulta. Toivon, että ehtisin pian kirjoitella lisää runoja runosivulle.




Kumpi on kauniimpi mielestäsi kivi vai perhonen?

Et voi vastata, sillä oikeaa vastausta ei ole,
ei ole mitään eroa näiden kahden välillä.
Kaikki ovat samanarvoisia, yhtä keveitä, yhtä raskaita,
samanpainoisia olette myös sinä ja ihminen vierelläsi.


keskiviikko 29. elokuuta 2012

Seuraava voimakurssi & aarrekarttakurssi torpalla

Päiväni alkoi voimakurssin ensimmäisten tehtäväkirjeiden viimeistelyllä ja postituksella. Kurssi alkaa maanantaina eli Runotalossa on nyt jännittävät ja mielenkiintoiset 4 viikkoa tulossa. Olen itsekin tällä kurssilla nyt ensimmäistä kertaa, vaikka samalla myös vedän kurssia. Itse tiedän tarkkaan kurssin tehtävät, mutta en voi tietää etukäteen ihan varmasti mitä kaikkea tehtävien tekeminen tuo tullessaan. Voimakurssi toimii jokaisella kurssin suorittajan itsensä tilanteen ja tarpeiden mukaan. Niin uskon. Kerron täällä aina välillä kuulumisia kurssista ja omia tuntemuksiani.

Seuraava voimakurssi alkaa 15.10. ja ryhmään voi jo ilmoittautua mukaan. Tarkempia tietoja löytyy tästä.



Sähköpostissani oli tiedustelua aarrekarttakurssista torpalla Seitsemisen kansallispuiston läheisyydessä. Laitoin tiedustelua torpalle vapaista viikonlopuista ja kalenterissani on tauko voimakursseista lokakuun alussa, joten luultavasti silloin toteutuisi aarrekarttakurssi. Tarkennan heti kun saan selville kurssin ajankohdan. Kurssille tarvitaan vähintään 6 henkilöä. Lisätietoja aarrekarttakurssista löytyy tästä. Paljon erilaista aarrekarttailuun liittyvää asiaa löytyy Aarrekarttamaailma blogista.

Loppupäivä sujuikin puutarhan työlistaa tehden. Kerron siitä täällä myöhemmin. Lisäksi tein itselleni suunnitelman syyskuulle eli yrityksen tavoitteita ja  asioita, joita teen syyskuussa.

Sain eilen ihanan tunnustuksen Haltijalta Runokivi blogista. Olen iloinen, että Haltija kulkee Runotalon puutarhan hiekkapoluilla useasti. Kukkasetkin kiittävät läsnäolosta hymyten.

Tässä vielä kuva ja runo tälle päivälle.



Matkani on yhä alussa
olen edelleen samassa pisteessä.
Niin kauan kun en uskalla
 astua kehän ulkopuolelle
kierrän samaa rataa ympäri, ympäri...

Tänään hivuttaudun hieman ulommas
huomenna olen jo ulkona kehältäni.
 Löydän uudet ulottuvuudet elämääni.


tiistai 28. elokuuta 2012

Unenpöpperöinen aamurunoilu - se toimii!


Viime kesänä kirjoitin runoja voimakirjaan puutarhassa

Aamulla tapahtui jotain aivan erityistä. En kirjoittanutkaan aamusivuja vaan aloitin aamuni kirjoittamalla runoja. Olen kokeillut tätä taktiikkaa aiemminkin ja se on aina toiminut hyvin. Aikaisin aamulla juuri heränneenä tunnen olevani osittain vielä unimaailman poluilla. Uskon, että runot saavat voimansa jostain sieltä. 

Runot virtasivat helpon tuntuisesti. Kirjoitin niitä kolme ja ne olivat kaikki hieman pidempiä runoja. Aamurunoilussa tyhjennän mieleni. Päässäni ei ole yhtäkään ajatusta, ei ainuttakaan sanaa. Jostain saapuu pian ensimmäinen sana paperille. Sen jälkeen on pidettävä hoppua, että kynä pysyy vauhdissa mukana. Niin nopeasti sanat virtaavat tajuntaani. 

Runokirjassa on nyt kolme runoa, mutta en julkaise niitä vielä. En pysty siihen, sillä runoni ovat vastasyntyneitä ja hyvin hauraita. En tahdo päästää niitä vielä maailmaan. Minun on annettava niiden vahvistua rauhassa muutamia viikkoja ja sitten julkaisen ne. Ihan noin vain kuin huomaamattani. Tiedän, että  runot eivät juurikaan muutu, sillä haluan pitää ne lähellä alkuperäistä olemustaan eli en tarvitse aikaa niiden muokkaamiseen. Tarvitsen aikaa jonkinlaiseen sopeutumiseen. En osaa sitä paremmin kuvailla.



Suosittelen kokeilemaan aamurunoilua heti herättyä tai mitä tahansa luovaa toimintaa harrastatkaan. Ainakin itselleni tämä oli iso löytö, sillä olin aivan unohtanut aamun voiman. Odotan jo huomista aamua ja uutta mahdollisuutta kirjoittaa. Illalla nukkumaan mennessä keskityn ajattelemaan, että aamulla kirjoitan runoja. Sillä tavalla mieleni valmistautuu nukkuessani. Samalla tavalla voi pyytää apua erilaisiin tilanteisiin. Saattaa olla että aamulla herää ratkaisun kera. Niin, että miltä sitä apua pyydetään? Minä pyydän sitä omalta itseltäni, omalta sisimmältäni, joka tuntee minut parhaiten.




Edistysaskeleeni Runotalon suhteen tänään? Aamun runojen kirjoitushetki oli iso edistysaskel. Jollain tavalla tunsin ymmärtäväni paremmin kuin koskaan aiemmin miksi olen valinnut yritykseni nimeksi Runotalon. Unelman toteutumisen kannalta se on oikein, oikein iso askel. Niin vain on sekin arka luova asia, etten vielä uskalla siitä kertoa tarkemmin. Jonain päivänä varmasti kerron, kun aika on siihen sopiva ja itse olen vielä paljon, paljon rohkeampi kuin nyt.

Loppuun löysin sopivan runon. Etsin runon runosivulta, jossa on runoja, jotka ovat tarpeeksi kauan sitten kirjoitettuja, että uskaltavat tulla maailman silmiin.



Sielussani on tilaa
musiikille, runoudelle, taiteelle,
kaikelle kauniille.

Annan sisimpäni täyttyä
luovuuden voimasta,
kerään siitä oman energiani.


maanantai 27. elokuuta 2012

Runoilua ja avulias puutarhatonttu


Paljon on metsässä puita, pensaita,
paljon on tähtiä taivahan kannella.
En minä huolta mistään kanna,
kaikki on laitettu tehty jo,
minun on vain hyvä olla. 



Luulin, että tänään ensimmäisenä työpäivänä tavaratalossa lomani jälkeen unelmani Runotalosta ei ottaisi lainkaan edistysaskelta. Iloinen yllätys odotti saapuessani kotiin töiden jälkeen. Ystävällinen puutarhatonttu oli käynyt salaa kärräämässä hiekkaa ja tasoitellut ahkerasti hiekkakäytäviä. Kävin vesisateessa kuvaamassa nämä kuvat todistusaineistoksi. Vieläkin jäi kasaan hiekkaa, joka odottaa kuljetusta puutarhan takaosaan. Sinne tehdään hiekkakäytävän levennys. Kun viimeinenkin mutka on valmis voin kulkea haravan tai luutani kanssa polun päästä päähän tasoitellen.

Tämän päivän runo sopii tunnelmaani. Joskus asiat etenevät kuin itsestään. Silloin suunta on oikea.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Tasapainottava viikkosuunnitelma & pohojalaasen Kropsun ohje



Hyvän päivän hyvä alku,
on aikaa, on rauhaa.
Lähden liikkeelle omana itsenäni.

Etsin runosivultani tähän päivään sopivaa tekstiä. Se löytyikin yllättävän helposti. Runo kiteyttää hyvin tämän päivän tärkeimmän ajatukseni.

Palaan huomenna tavaratalotyöhön neljän viikon kesäloman jälkeen. Toisaalta olo on haikea, sillä vapaus ja pitkään nukkuminen kuten myös myöhään valvominen on ollut ihanaa. Toisaalta on mukavaa saada taas selkeämpää rytmiä viikon kulkuun. Kesälomallani olen tehnyt aika paljon Runotalon töitä, mutta usein Runotalon työt eivät tunnu työltä, sillä minulla on kaikkeen Runotaloon liittyvään niin suuri innostus sisimmässäni. Toki nautin paljon myös tavaratalotyöstäni, mutta se on hyvin erilaista luonteeltaan.

Miksi valitsin juuri tuon runon? Minulle on tärkeää, että aamussani on riittävästi aikaa. Olen innokas suunnittelija niinpä laadin itselleni aikatauluja. Saatan jopa kuljettaa pientä pahviläpyskää mukani aamuisin, josta seuraan milloin minun on siirryttävä mihinkin vaiheeseen aamussani. Kuulostaa varmaan hassulta, mutta sellainen minä olen. Nautin suunnitelmista, aikatauluista ja siitä, että saan itselleni tunteen elämänhallinnasta. Luovuus taitaa sopia tähän kuvioon hieman huonommin tai sitten tämä on omanlaistaan luovuutta.



Tein itselleni viikkosuunnitelman excel taulukkoon. Ei, tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta, kun teen itselleni taulukoita. Se on yksi suurimmista huveistani. Ensin tein malliviikon, jossa ovat kaikki säännöllisesti toistuvat asiat ja tehtävät. Seuraavaksi tein pohjasta version nimellä vko 35, johon lisäsin tulevan viikon erityiset asiat. Näin minun ei tarvitse yrittää pitää kaikkea mielessäni. No, tiedän, että kalenterikin on keksitty. Ihan varmasti kalenteria voi käyttää samaan tapaan. Monissa ohjelmissa on kalenteripohja valmiina. En ole tottunut niihin vaikka olen yrittänyt opetella.

Lisäsin viikkosuunnitelmaani aamuohjelmani, joka siis on ollut pahvilapulla tähän asti. Siinä on määritelty aika jolloin herään, joogaan, laitan aamupalaa ja milloin on lähdettävä matkaan, että olen ajoissa työpaikalla. Uutena sisällytin aamusivujen kirjoittamisen aamuohjelmaan. Siihen tarvitaan ainakin vartin verran aikaa. Korjaan suunnitelmaani, jos ei aika tunnu riittävän. Kaiken tämän suunnittelun tavoite on saada itselleni rauhaisa aamu. Tunnen, että päiväni alkaa paljon tasapainoisemmin, kun saan varmasti tietyt asiat rauhassa suoritetuksi. Voin lähteä liikkeelle tyytyväisenä itseeni.



Suunnitelmassa on omat ohjelmansa Runotalon työpäiville, joita minulla on nykyisin kaksi viikossa. Toki teen yritykseni töitä myös iltaisin, mutta yritän rajata tekemistä tiettyihin aikoihin niin saan tehdyksi muutakin. Iso osa ajastani on täyttynyt Runotalolla, koska nautin tästä kaikesta niin paljon. Yritystoiminnassani on paljon hyvän ja rentouttavan harrastuksen piirteitä.

Miten edistin Runotalo unelmaani tänään? Viikkosuunnitelma edistää unelmaani, sillä sen avulla ohjaan ajankäyttöäni, omaa jaksamistani ja saan suunnitelmallisuutta myös Runotalon töihin. Tähän bloggaamiseenkin laitoin aikarajoitusta. Jos pystyn toimimaan suunnitelmani mukaan niin julkaisen päivitykset blogissa ja facebookissa viimeistään 21.30. Sitten pitäisi pikapuoliin jo saada tietokone kiinni, että mieli asettuu lepoon.

Pienoinen unelmointiin liittyvä edistysaskel tapahtui keittiössä. Tein pitkästä aikaa kropsua eli pohojalaasta pannukakkua. Voi, että miten se onkin herkkua! Sain kropsua usein pikkutyttönä Kurikassa tätini luona. Se olikin oikeasta ternimaidosta tehtyä eli vielä paljon parempaa kuin minun tänään tekemäni. Runotalo on pohjalaistalo, joten siellä varmaan kropsua tarjoilen. Ihan varmasti edistää unelmaa, kun harjoittelee valmiiksi taitoja, joita tulee tarvitsemaan.

Tässä vielä kropsun resepti, josta varmasti on useita muunnelmia ja toteutustapoja olemassa kuten se, että voin voisi sulattaa ensin uunipellillä ja kaataa taikinan päälle. Itse käytän leivinpaperia ja sekoitan sulatetun voin taikinaan.

1 litra punaista maitoa ( en löytänyt punaista, mutta löytyi Hilja vanhanajan maitoa)

3 munaa
4 rkl sokeria
1 tl suolaa
n. 6 dl vehnäjauhoja
100 g sulatettua voita

Vispaa kaikki aineet maitoon. Taikinasta tulee 2 uunipellillistä, joten kaada ensin n. puolet taikinasta ja paista 250 asteessa n. 10-15 min ja sitten seuraava pellillinen. 



lauantai 25. elokuuta 2012

Runoilukengät, hiekkapolku ja maahumalaryöpyt

Päivä alkoi hyvin, kun sujautin jalkaani nämä eilen kirpparilta löytämäni runoilukengät. Joogahetken jälkeen oivalsin, että nämähän ovat hyvin myös joogamisen henkeen sopivat. Yllättävän pling pling kengät tällaiset ovat kyllä minulle pellavatyypille, mutta joskus on hyvä poiketa linjasta - se lisää varmasti luovuutta. Kirjoitin aamusivut sohvalla jalat nostettuina niin, että varmasti pystyin aina välillä ihailemaan kenkiä. Kyllä niissä jotain taikaa varmasti on. Ihan ensimmäisessä aarrekartassani on hieman näiden tyyppiset siniset kengät. Sitä karttaa en olekaan koskaan kuvannut edes aarrekarttamaailma blogiini.

Päivä alkoi aurinkoisena, joten jatkoimme hiekkapolun tekoa puutarhassa. Kuvat eivät ole kauniita, mutta tällaistahan se on muutoshommissa. Oikealla polun päässä näkyy vanhan kaivon peittona oleva pikkumökki, jonka oviaukon edessä on pellinpalanen. Tuon pellinpalan vuoksi olen vältellyt kuvaamasta tuohon suuntaan. Nyt kun polku avaa näkymän niin on aika vaihtaa pellinpala vähintäänkin puiseen versioon.

Molemmat kuvassa olevat hiekkapolut ovat uusia. Keskelle on tulossa istutusalue.

Oikeanpuoleinen reuna rajautuu luonnontilaiseen alueeseen. Istutan polun reunaan kasveja, joiden on tarkoitus estää heinien leviäminen hiekkapolulle.

Tässä polku toisesta suunnasta katsoen. Katekangas, joka ostettiin eilen on erilaista kuin aiemmin käyttämämme. Varmaan ovat ihan hyviä kumpainenkin.

Istutusalueen pohjan peitin paksusti sanomalehdillä. Sitten päälle tuli kerros hiekkaa. Kivisoikion oikeassa yläkulmassa on aukko syreeniä varten. Sille on kaivettava syvempi kuoppa erikseeen. Muut kasvit saavat selvitä matalammalla multatilalla.

Puutarhassa on ollut alue, jota koivut varjostavat niin paljon, että siihen ei juuri lainkaan sada. Siirsin kaikki kasvit alueelta muualle. Muistelen, että keväällä tässä oli myös narsisseja, joten en halua peittää tätä katekankaalla, vaikka tähän on tulossa hiekkaa. Tiedän, että narsissit nousevat keväällä hiekan läpi ja silloin minun on helpompi kaivaa sipulit ylös kukinnan jälkeen. Nyt olisi hankalaa löytää sipulit ja saada ne ylös ehjinä. Hiekkapolku oikaisee jatkossa tästä kohden. Saattaa olla, että laitan hietikon reunalle puupölkyn, jonka päällä voi istahtaa hetkeksi.

Hiekkaa onkin aika paljon. Tässä on tilaa ruukkuistutuksille. Ne ovatkin mukavia, kun niitä voi niin helposti siirrellä. Voi vaihtaa joka kesä jotain uutta ja erilaista. Ehkä on raahattava vielä terassilta iso saviruukku, jossa nyt kukkivat samettikukat. Harmillista, että hallaakin on alkanut jo olla. Samettikukat menevät pilalle ensimmäisten joukossa, kun halla saapuu. Harsoja yritän ahkerasti laitella tarpeen mukaan.

Hankkimani multamäärä oli ihan onnettoman pieni, joten se loppui kesken heti alkuunsa. Tämä taitaa taas olla sitä slow gardening tyyliä eli hitaasti hyvä tulee.


Viime kesän myrskyssä kaatui yksi kolmesta vanhasta koivusta. Koivun rungosta tehtiin kaksi tolppaa tienhaaraan. En ole ollut täysin tyytyväinen valkoisiin orvokkiruukkuihin. Orvokit kärsivät sateista ja pellolta puhaltavasta tuulesta. Lisäksi orvokeista tulee honteloita roikkoja kesän edetessä. En halunnut leikatakaan niitä matalaksi, kun sitten ne olisivat olleet mitättömän näköisiä pitkään. Roikkuvasta maahumalasta pidän oikein paljon. 

Eilen kaupungilla kävelin kukkakaupan ohi. Kaupan edessä oli kaksi amppelia oven molemmin puolin ja niistä roikkui ainakin puolitoistametriset maahumaryöpyt. Ne olivat kirjavaa lajiketta. Itselläni oli viime kesänä parvekelaatikoissa maahumalaryöpyt maahan asti. Tänä kesänä parkelaatikot olivat tyhjinä paikoillaan. En ymmärrä miten siinä niin kävi. Kesä vain hurahti minulta ohi niiden osalta. Ensi kesänä on ehkä vain pelkkää maahumalaa kaikissa laatikoissa ja poteissa. Eipä tule kalliiksi, kun sitä kasvaa jopa puutarhan poluillakin.



Yksi kurkkuyrtti kasvaa ruukussa ulko-oven vieressä. Olin ilahtunut huomatessani, että siinä oli jo siemeniä. Minun pitäisi ahkerammin kerätä siemeniä talteen. Nämä siemenet eivät vielä taida olla valmiita, joten ehdin kyllä.

Tänään unelmani Runotalo on puutarhan osalta edistynyt niin paljon, että minun ei tarvitse erikseen miettiä edistysaskelta. Hiekkapolun ansiosta koko puutarhan sisääntulo on avautumassa aivan uudella tavalla. Mukavaa tekemistä riittää huomisellekin.

perjantai 24. elokuuta 2012

Kurkkuyrtti & Tähti runo & Kirppisaskel













Kirkkaudessa vaeltavat
taivaan pienimmätkin tähdet.
Isoimmat valaisevat niiden kulkua
lämmöllään ja sydämellään.

Minä olen pieni,
 paljon pienempi
kuin yksikään tähti.

Kuka minun tietäni,
 kulkuani valaisee?

Minun sisimpäni valo loistaa,
jos niin tahdon ja valaisee tieni.
On helppo kulkea ja turvallista,
kun tietää minne on menossa.

Miten olen tänään edistänyt unelmaani? Löydän yhden pienen askelman, jonka etenin. Olin siskoni kanssa kirpparilla. En ole pitkään aikaan etsinyt kirpparilta vaatteita eli olen ostanut vaatteeni uusina. Huomasin nauttivani etsinnästä, siinä oli paljon luovuutta ja hauskuutta. Löysinkin muutamia sopivia puseroita. Ne olivat siistejä ja hyväkuntoisia eivätkä maksaneet kuin muutaman euron. Eurolla löysin myös intialaiset käyränokkaiset kengät, jotka ovat mukavaa vaihtelua villasukille. Ehkä pidän niitä vain silloin kun kirjoitan Julia Cameronin aamusivuja tai runoilen uusia voima-aforismeja.

Miten tämä on edistysaskel kohti unelmaani? Oli hyvä huomata, että nautin kirpparilla käynnistä. Olen valmistautunut tulotasoni tippumiseen entisestä tasosta, sillä teen nykyisin lyhyttä työviikkoa tavaratalossa. Luovuuteni taitaa herätä eloon, kun alan taas miettiä kaikkea kulutustani tarkemmin. Tavoitteeni on tietenkin, että jonain päivänä yritykseni Runotalo tuottaisi niin hyvin, että saisin siitä elantoni. Edistysaskel on huomata, etten tarvitse kalliita vaatekauppoja vaan pärjään vähemmällä. Olen tehnyt oikean ratkaisun, kun olen vähentänyt töitä saadakseni aikaa Runotalon edistämiselle. Tänään sen taas ymmärsin. Hyvä tietää, että sisimpäni on oikeassa. Sen voi huomata ihan pienissä arkisissa asioissa kuten kirpparilla tänään. Minulla oli hyvä mieli ja on vieläkin.

Huomenna taas uusi pieni askel. Mikähän se on?



torstai 23. elokuuta 2012

Blogin uudistusta ja puutarhakierros

Mistä aloittaisin? Tämä päivä on ollut niin puuhakas, että kuviakin tuntui olevan liikaa. Hassua! Välillä tuntuu, ettei ole mitään sopivia kuvia tai mitään kirjoitettavaa. Nyt säästin kurkkuyrtit ja kuunliljat huomiseen iltaan.

Aamulla koiramme Pimu oli rauhaton ja siksi heräsin paljon aikaisemmin kuin piti. Sattumalta katsoin ulos puutarhaan ja huomasin, että valo oli juuri oikeanlainen - sellainen kuultava aamun valo. Nappasin kameran ja koiran matkaan. Portailla kasvaa isot ruukulliset kääpiösamettiruusuja. Rakastan niiden tuoksua. Täältä löytyy juttu kylvöistäni flow-meiningillä. Sillä tavalla saivat alkunsa nämä samettiruusutkin. Kaikki kylvöt eivät onnistuneet yhtä hyvin. Se taitaa olla ihan normaalia puutarhurin elämää.

Puutarhassa tuoksuvat ihanasti suopayrtit. Minulla on niitä keittiön pöydällä maljakossakin. Tuoksu tulee juuri sopivasti kun kulkee kimpun ohi ja muistuttaa minua vanhojen isojen talojen pirttien tuoksusta. Jos ja kun Runotalo talona on olemassa niin siellä tulee tuoksumaan suopayrtti. (Minun pitäisi lopettaa jossittelu tässä talo-asiassa).



Kauneinta juuri nyt puutarhassa on tämä hortensia. Jos osaa katsoa oikein niin voi nähdä keijunkin piilottelevan lehdistössä. Aamun valo on kaunis heijastuessaan lehdelle.


Karhunjuuri hihkuu minulle joka kerta ohi kulkeissani, että tule hyvä tyttönen hakemaan pois nämä siemenet. Varisevat kohta kaikki maahan.


Keltasormustinkukat jo lopettelevat kukintaansa. Tuohituomi vahvistuu ja pitenee sellaista vauhtia, että sitä ei voi todeksi uskoa. Muutamassa vuodessa puu on kivunnut useamman metrin ylöspäin. Odotan, että saan ihailla näitä kauniita valossa loistavia runkoja vielä vanhuuden päivinäkin.

Tähtiputki on vältellyt kameraa tänä kesänä. Ehkä se on nolona, kun kasvupaikka on osoittautumassa vääräksi. Tähtiputki viihtyy hyvin, mutta on niin korkea, että peittää taakseen hortensian. Ehkä odotamme vielä, sillä hortensia saattaa kasvaa korkeammaksi vuosien myötä.

Kurjenkello on kuulaana ja hiljaisena aamussa. 


En ymmärrä miten vanha kori on alkanut täyttää itse itseään kasveilla?

 En voi vastustaa aamun valoa, joka loistaa niin monien kasvien lehdillä.





Tarha-alpi on aivan liian keltainen eli ei kuulu tänne, mutta istutin sen hätätapauksessa tyhjään koloon pari vuotta sitten. Taas päätän, että ensi keväänä se siirtyy muiden keltaisten seuraan alapihalle. Nyt tarha-alpi näytti oikein viehättävältä vihreää sammalta vasten.


Välillä on kasveja, jotka tuntuvat aluksi vääriltä valinnoilta. Tämän nimi on nyt muististani hukassa, mutta olen alkanut pitää tästä kasvista kun se on saanut isomman tilan itselleen. Luulen, että se saa jäädä ja levitä lisää. Sillä on etuna lehdistön kauneus, joka säilyy koko kesän. Keltaiset kukinnot ovat onneksi vaaleat kuten sormustinkukallakin.

Tältä näyttää hiekkakasa aamun valossa. Eipä juuri kummemmalta kuin muulloinkaan. Kun asumme täällä korvessa niin katekankaan puuttuminen pysäyttää hommat, sillä kaupassa ei käydä ihan joka päivä. Pian projekti taas jatkuu. Kerroin aiemmin uusista hiekkakäytävistä täällä.

Toivon, että voisin joka päivä tehdä pieniä asioita, jotka veisivät Runotaloa sekä yrityksenä että talona eteenpäin. Tänään olen uudistanut tätä blogia ahkerasti. Yläreunassa on uudet selkeämmät sivut. Osa on vielä kesken, mutta täydennän ahkerasti koko ajan. Lisäksi tänään sain ensimmäisen voimakurssin osallistujille valmistautumisohjeet matkaan, joten kyllä olen nyt unelmaani edistänyt.

Saadaan nähdä mitä pientä edistystä kehittelen huomenna...