Muutos - heti tänään

Kaipaus asuu syvällä sydämessäni

- toisinaan voin kuulla sen hennon äänen,

joka yrittää kertoa minulle jotain.

Miksi en kuuntelisi jopa tottelisi sitä?

Heti tänään.

Runotalo

Tämän päivän löytöni on pieni höyhenen tapainen, joka oli tarrautunut kiinni vanhaan köyden pätkään. Välillä olen itsekin kuin tuo hento olento, joka tahtoo takertua kaikkeen vanhaan, tuttuun ja turvalliseen.

Muistutin tänään itselleni, että haluan kuunnella rehellisesti oman sisimpäni ääntä ja sen toiveita. Toteutan heti yhden, joka on muutos tähän blogiini. Aion kokeilla päivittäisen kuvan ja ajatelman sijaan hieman isompaa kokonaisuutta kerralla. Teen jatkossa postaukseni tänne vain viikonloppuisin, jolloin minulla on aikaa nauttia ja keskittyä paremmin. Tahdon, että tänne välittyy sataprosenttinen läsnäolo, joka on mahdollista vain kun olen rentoutunut ja kiireetön.

Vastaan mielelläni kommentteihin arki-iltoina ja toivon, että ehdin useammin vierailla muissa kiinnostavissa blogeissa kommentoimassa. Toivotan kaikille rauhaisaa alkavaa helmikuuta ja palaan kuvien ja runojen merkeissä ensi viikonloppuna.

Elämäni kudelma

Lanka kiertyy vyyhdiltä kerälle.
Kehrään ja värjään,
rakennan elämäni kudelmaa
- siitä tulee kaunis.
Runotalo


On ihanaa elää päiviä, jolloin kaikki sujuu kuin itsestään ja energiaa riittää vaikka mihin. Tänään on sellainen päivä. Yksi pieni ja kaunis hippunen lisää minun elämäni kokoelmaan.

Ymmärrys, Viisaus, Vahvuus ja Luovuus

Ymmärrys on sitä, että tahtoo jotain hieman enemmän.
Viisaus on sitä, ettei koskaan piiloudu itseltään eikä muilta.
Vahvuus on sitä, että jaksaa kantaa vaikka on jo kannatellut iäisyyden.
Luovuus on sitä, että on vapaa, niin vapaa ettei välitä ollenkaan.
Runotalo


Mitähän te lukijani mahdatte nähdä tässä kuvassa? Minulle tässä esittäytyy lähes inhimillinen olento...

Luovuuden siivin uuteen aamuun

Kuljet polullasi,
astelet kevyesti.
Silmäsi loistavat,
terävöität katseesi.
Huomaat linnun,
oksan, lehden silmun.

Lennät uuteen aamuun
luovuuden siivin
etkä enää koskaan
pelkää mitään.
Runotalo


Pienet ja jopa ränsistyneetkin oksat ja lehdet ovat satumaisen kauniita. Elämme nyt taitavan hallattaren valtakunnassa.

Sydämen rohkeus

Suljin kerran sydämeni syksyltä, keväältä; kaikelta.
Sitten kuljin pitkän matkan tuntematta mitään.
Pidin kiinni silmäni, korvani; suljin kaikki aistini,
sillä ajattelin siten olevani turvassa.

Sitten huomasin, etten elänyt elämääni; en tuntenut aidosti.
Annoin itkun tulla ja sydämeni pehmeni.
Se alkoi elää, se alkoi tuntea; otin sen kädelleni ja silitin.
Tunsin, että me olimme yhtä, minä ja sydämeni;
meistä oli tullut parhaat ystävät.
Runotalo


Tämän päivän runo on ollut pitkään odottamassa, sillä minulla ei ole ollut tarpeeksi rohkeutta julkistaa sitä. Kun löysin kuvassa olevan sydämen muotoisen aukon lumessa, tunsin että oli tullut aika olla rohkea. Sydämen rohkeus voi antaa uusia ihmeellisen kauniita näkymiä.

Kaikki ei ole sitä miltä näyttää

Kaikkialla voit kokea samat värit ja muodot.
Älä ihmettele, jos tulet yllättymään
siitä millä tavalla ne muuttuvat,
kun alat tarkkailla niitä päivittäin.
Kaikki ei ole sitä miltä näyttää.
- Sittenkään.
Runotalo

Kappas vain! Katajassa asustelee nupun tapainen kaunotar jäähileiden joukossa.

Minun paikkani kokonaisuudessa

Kirkkaalla taivaalla ovat tähdet
valtavina jonoina valtavissa galakseissaan.
Minä pienenä poloisena
katselen maasta kulkuaan.
Ihmettelen kuuta
sen suurta aavaa,
en tiedä mikä on minun paikkani
tässä kokonaisuudessa - vielä.
Jään odottamaan.
Runotalo

Tänään huomaan untuvaiset pienen pienet hennot lumihiutaleet, jotka ovat kuin tähtiä. Niitä on sadoittain pensaiden oksilla. Yhdessä ne muodostavat puuterilumen.

Hetkessä ikuisuuteen

Tässä hetkessä tartun ikuisuuteen.
Vien sen mukaani.
Runotalo


Satuin katsomaan päivällä ulos eteisen ikkunasta ja näin auringon säteiden kimmeltävän kauniisti koivun lumisilla oksilla. Nopeasti sieppasin kameran mukaani ja ryntäsin ikuistamaan näkyä. Muutamassa minuutissa aurinko oli jo vaihtanut asemaansa ja en ihan ehtinyt tallentaa sitä mitä olin aiemmin nähnyt. Tuon hetken muisto on kuitenkin mielessäni ikuisesti koettavissa, jos niin haluan. Kuvassa on tallella taivaan ihana sininen sävy ja lumiset oksat.

Kauneutesi pieni salaisuus

Kauneus tulee pienistä asioista.
Perhosen katseesta, kultakalan kimmellyksestä,
kurkien aurasta, taivaan tähdistä.
Mikä on sinun kauneutesi pieni salaisuus?
Runotalo


Niin monia kauniita asioita livahtaa huomaamattamme ohitse päivittäin varmaan sadoittain. Kunpa ehtisimme huomata edes yhden asian ja ilahtua siitä. Niin paljon kauneutta voimme havaita myös toisissamme, kun vain annamme sille luvan tulla nähdyksi. Mitä enemmän arvostat itseäsi, sitä enemmän näet hyviä ja kauniita asioita myös toisissa.

Ilon kiljahduksia

Anna ilon linnun lentää
ja pesiä aina sinne mihin se tahtoo.
Anna sen linnun olla vapaa
vailla rajoituksia, täynnä uskoa
omaan itseensä ja elämäänsä.

Anna ilon linnun
kohota siivilleen
kantaen tärkeää viestiä nokassaan,
kaikille niille jotka sen
haluavat vastaan ottaa.
Runotalo


Valoisa aika on jo selvästi pidentynyt. Tänään ehdin töistä kotiini ennen kuin tuli pimeää. Tulin niin iloiseksi kun huomasin sen, että halusin kiljua ilosta. Sitten huomasin, että minusta on jossain ihmeen välissä kasvanut aikuinen enkä enää osaakaan ihan oikeasti ja aidosti kiljua ilosta...päätin, että yritän löytää sen taidon jostain sisältäni. Etsin sitä lapsuuden muistojeni kätköistä ja kaivan sen sieltä esiin.

Minun on vain hyvä olla

Paljon on metsässä puita ja pensaita.
Paljon on tähtiä taivahan kannella.
En minä huolta mistään kanna,
kaikki on laitettu, tehty jo,
minun on vain hyvä olla.
Runotalo


Lumi lepää pienen oksan kämmenellä. Siinä on varmasti hyvä ja turvallinen olla.

Liian aikaisin perillä

Kiharaisina
näen eloni mutkat.
Olen halunnut suoristaa
niitä niin monet kerrat
- yrittänytkin.
Tiedän, että tarvitsen
joka ojan, joka kaarteen,
jokaisen kiven ja oksan joihin kompastun,
muuten olisin liian aikaisin perillä.
Kotini ei ole vielä valmis.
Runotalo


Elämä taitaa olla ikuista oppimista. Ehkä jonain päivänä olen kuin vanha naavainen kuusi ja paljon nähneenä voin vihdoin katsella kaikkea järkähtämättömän rauhallisena. Uskon jo tietäväni asiat, jotka minun on opittava, mutta en osaa vielä toteuttaa niitä käytännössä.

Olen aivan hiljaa

Olen hiljaa. Aivan hiljaa.
Hiljaisuudessa voin
paremmin kuulla oman ääneni;
oman sydämeni ajatukset.

Hiljaisuudessa ei ole mitään
ja kuitenkin se on täynnä
ihmetystä ja uusia asioita.

Hiljaisuus voi täyttyä,
hiljaisuus voi tyhjentyä
- ihan miten haluat.

Voit muovata sitä
kuin taiteilija,
tehdä siitä oman näköisesi;
paikan jossa sielusi lepää.
Runotalo



Aina ollessani luonnossa löydän tuon rauhaisan olotilan, jossa voin viipyä niin pitkään kuin tahdon. On hyvä tietää, että on olemassa paikka, jossa saa mielelleen rauhan.

Tarkoituksella epätäydellinen

Aina ei voi olla
oma paras itsensä
jokaisessa hetkessä.
Joskus on annettava
itselleen anteeksi
se ettei ole täydellinen.
Täydellisyyttä ei kannata tavoitella
- olen mieluummin ihminen.
Runotalo


Tässäpä tämän emännän puiset pyykkipojat ovat jäisinä ja lumisina takapihan pyykkinarulla. Tarkoituksella ne siihen unohdin, että niistä tulisi oikein harmaantuneita. Voi kyllä olla, että eivät enää tämän jälkeen palvele normaalissa virassaan vaan jossain silmän ilona.

Kiitollinen päivä tänään?

Kiitollisena otan vastaan
tämän päivän,
joka on täynnä asioita,
joita olen siihen halunnut.

En tunne pelkoa,
tunnen iloa ja innokkuutta
kaikkea uutta kohtaan.

Odotan kaikkea sitä
mitä tulen tänään
kokemaan elämässäni
- kiitollisuudella.
Runotalo




Toisinaan tuntuu kuin heittäisi päivänsä hukkaan, vaikka onkin tehnyt paljon asioita. Toisina päivänä tunnit matelevat eteenpäin ja päivä kestää ikuisuuden ja välillä päivä voi livahtaa ohi kuin huomaamatta. Millainen päivä oikeasti on hyvä päivä minulle? Alkaako hyvä päivä heti aamusta oikein vai voiko se muuttua kesken päivän ihan toisenlaiseksi? Jään miettimään...

Kesäpiilo

Kaikki kasvaa ja muuttuu
ja se on hyvä niin.
Runotalo


Täällä paksun lumen alla ison kiven kyljessä piilottelee kesä. Odottelee jo hiljalleen merkkejä keväästä...ehkä hieman liian aikaista, mutta ovathan päivät jo pidentyneet paljonkin. On ihanaa seurata muutosta joka etenee vääjäämättä kohti kesää - kohta se on taas täällä. Onhan talvikin ihanaa ja kaunista, mutta sydämeni halajaa niin kovin jo kohti kevättä.

Elää todeksi

Ajattelin elää unelmani todeksi.
Runotalo



Jokainen kasvi luonnossa toteuttaa varmasti omaa unelmaansa. Niiden unelmat syntyvät ihan luonnostaan. Teen samoin; annan kaiken tapahtua ihan itsestään. Alan vain elää unelmaani todeksi.

Hiljaisuudessa

Hiljaisuudessa voin löytää vastaukset
suurimpiin ja myrskyisimpiin kysymyksiini.
Runotalo

Tyhjyydessä on hiljaisuutta ja avaruutta. Siellä kaikki on mahdollista. Sieltä kaikki vastaukset saapuvat aikanaan.

Vihreän kukan maassa

Näen vihreän kukan
syvällä vihreässä maassa
kuin metsässä, sammalikossa
piiloutuneena.

Tunnen, että kukalla on minulle
kerrottavaa minusta itsestäni.
- En tahdo kuunnella,
minulla ei ole aikaa.
Kuljen ohitseen pysähtymättä
niin monet kerrat.

Tänään olen päättänyt,
että pysähdyn ja kuuntelen.
Otan vastaan oman kasvuni;
kuuntelen mitä kukalla
on minulle kerrottavaa
ja sitten toimin ohjeiden mukaan.

Vihreä kukka on minun sisimpäni
ja sitä minun on kuunneltava,
muuten petän itseäni.
Runotalo



Vanhan kuusen oksassa kasvaa kaunista jäkälää. Tunnen, että tässä metsän vihertävässä maassa on minun kotini, minun sielunmaisemani.

Hyväksyn piikit ja arvet

Luota itseesi
- näe ja koe itsesi.
Aidosti.
Runotalo

Aina ei ole helppoa olla aito oma itsensä ja varsinkin, jos lisäksi haluaisi olla helposti lähestyttävä. Elämä on jättänyt jälkensä; on piikkejä ja karheita kohtia sekä arpia, jotka kirvelevät, jos joku vähänkään uskaltaa niitä koskettaa. Olisi mahtavaa olla niin vahva, että voisi näyttää heikotkin kohtansa avoimesti säilyttäen oman tyyneytensä. Silloin meillä kaikilla olisi varmasti kevyempi hengittää.

Tarkoituksesi?

Olet kuin pieni puuntaimi.
Kasvat metsässä
muiden pensaiden, puiden
ja kasvien joukossa.

Sinä olet omanlaisesi,
sinä olet ainutlaatuinen
niin kuin on jokainen täällä.

Etsit omaa tarkoitustasi,
vaikka sen pitäisi olla
sinulle itsestään selvä.

Tarkoituksesi on kasvaa
mahdollisimman suureksi
omana itsenäsi.

Olla ja tuntea olevasi
juuri se mikä olet
syvällä sisimmässäsi.

Tarkoituksesi on tuoda
mahdollisimman paljon
esiin omaa luontoasi;
omaa sisintäsi.
Runotalo


Pihapiirissämme on todella iso vanha kuusi. Aivan liian harvoin muistan poiketa sen oksien alle ihmettelemään ja kokemaan tunnelmia. Astun uuteen erilaiseen maailmaan, kun kahlaan lumessa isojen riippuvien oksien välistä pyöreään suojaisaan havumajaan. Aikojen kuluessa tämä kuusi on kasvanut hyvin persoonalliseksi ja erottuvaksi maamerkiksi. Se on kaunis kaikkine erikoisine patteineen ja koukeroineen.

Osana ikuista perhettä

Jos osaisin,
lähtisin taivaalle
katselemaan kuuta ja tähtiä.
Liittyisin perheeseeni
ja olisin yksi heistä.
Runotalo

Miksi kaikki on niin ihastuttavan sinistä juuri ennen maiseman pimenemistä? Muistelen miten äitini kertoi mamman viettäneen tuvassa keinustuolissa istuen hämytiimaa. Olisi hienoa istua rauhassa keinuen lankkulattian naristessa ja katsella ruutuikkunoista miten maisema muuttuu hetki hetkeltä, kunnes lopulta tulisi pimeää. Jonain päivänä toteutan tuon hetken ja samalla kunnioitan hiljaisuudessa Pauliina mammani kaunista muistoa, rakkaudella hymyillen hänen vanhan kansan viisaudelleen.

Usko ja luota itseesi

Ullakolla on pimeää
ja portaat ovat jyrkät.
Näen kuitenkin
miten aurinko on juuri nousemassa,
joten lähden matkaan.

Tiedän, että uskallan.
Tiedän, että pääsen perille.
Lähden matkaan
ja löydän sen mitä tulin hakemaan.
Runotalo



Siellä se on - auringon kultainen pallo häikäisevänä ja lämpimänä. Tällaisina hetkinä on helppo hymyillä ja uskoa kaiken olevan mahdollista.

Herkkyys on vahvuutta

Kauneuden kaipuu
asuu meissä jokaisessa
ihan niinkuin pieni timantti.
Se joka uskoo ja uskaltaa,
ottaa sen timantin käteensä
ja puristaa sitä lujasti
itseään vasten.
Valo valaisee
ja tie on helpompi kulkea.
Pimeys estää näkemästä kaiken.
Runotalo



Katselen metsästä lammelle valoa kohti. Olen metsän suojassa, mutta haluan kulkea aukealle valoon. Kauniit asiat ja niiden kokeminen vaativat herkkyyttä. On oltava valmis asettamaan itsensä alttiiksi - joten tarvitaan myös rohkeutta. Lopulta kuitenkin juuri herkkyys on suurinta vahvuutta tässä maailmassa.

Rajaton olemukseni

Tänään olen tasaisesti
molemmilla jaloillani seisoen,
tukevasti kuin puu
kauas ylös kurkottaen.
Myös sivuille tahdon laajentua;
nähdä ja kokea kaiken
mikä on ulottuvillani
ja vähän enemmänkin.
Runotalo


Aivan ihana pakkaspäivä! Keskipäivän aikaan oli mukavaa kahlata pehmeässä lumessa metsässä aurinkoisia aukkoja etsimässä. Taivas näytti sinistäkin sinisemmältä. Hiljaisuus oli pehmeää ja kuin käsin kosketeltavaa. Aika pysähtyi ja löysin oman rajattoman olemukseni, joka on vapaa lentämään lumisen maiseman yli aurinkoon.

Sisimpäni valo loistaa, jos niin tahdon

Kirkkaudessa vaeltavat
taivaan pienimmätkin tähdet.
Isoimmat valaisevat niiden kulkua
lämmöllään, sydämellään.

Minä olen pieni, paljon pienempi
kuin yksikään tähti.
Kuka minun tietäni, kulkuani valaisee?
Minäkö?

Minun sisimpäni valo loistaa,
jos niin tahdon ja valaisee tieni.
On helppo kulkea ja turvallista,
kun tietää minne on menossa.
Runotalo



Missä tahansa kuljenkin niin haluaisin sopeutua ympäristööni yhtä hyvin kuin luonnon puut ja pensaat. Haluaisin olla omana itsenäni, jolloin voin tuntea olevani sopusoinnussa kaiken kanssa. Luottamus omaan itseeni saa kulkemani polun erottumaan selkeänä ja silloin tiedän risteyksissäkin vaistomaisesti kumpaan suuntaan kääntyä.

Pelko - en tarvitse sinua enää

Pelko astui sivuun,
se meni syrjään
kaikesta minun elämässäni.

En ollut koskaan
toivottanut sitä tervetulleeksi
ja silti se oli astunut
ovestani sisään.

- En tarvitse sinua enää,
sanoin vihdoin
ja silloin se lähti.
Noin vain kevyesti
häipyi pois ikuisiksi ajoiksi.
Olin vapaa.
Runotalo

On jotenkin pelottavaa kirjoittaa pelosta. Kuitenkin on tärkeää kohdata pelkäämänsä asiat silmästä silmään, että ne voisi voittaa. Suurin osa peloista on kuitenkin vain pikkuisia peikkoja, jotka ovat mielessämme kasvaneet sitä isommiksi mitä pidempään niitä on siellä piiloteltu. Ne ovat kietoutuneet mielemme seitteihin, joihin on takertunut aina vain lisää uusia erilaisia pelkojamme. Tällaista pelkotaakkaa on ikävä raahata mukanaan; se voi estää niin monia ihania asioita toteutumasta elämässämme. Vips vain - päätin, että juuri nyt heitän pelkotaakkani kauas pois.

Kärsivällisyyttä - jyvänen kerrallaan

Pieni hiirulainen
arkisissa askareissaan
kipittää kiveltä kivelle
saapuen pellon laitaan.
Kotinsa on jossain kaukana
ja ruokaa on riitettävä talven varalle.

Pieni hiirulainen jatkaa uskollisesti puurtamistaan
kunnes on kerännyt tarpeeksi,
kunnes se tietää varmasti,
että voi selvitä talven yli ja siitä eteenpäin.

Kerää sinäkin pieniä jyväsiä
yksi kerrallaan;
kärsivällisesti, hitaasti,
välillä kipittäen
ja pian sinulla on tarpeeksi.
Runotalo


Ihan kummasti pienistä lumihiutaleista kasvaa isoja lumikekoja kaikkialle. Värimintun kuivunut kukintokin on saanut itselleen uuden korkean hatun. Tänään olen taas niin kärsimätön; haluaisin saavuttaa kaiken heti ja juuri nyt! Yritän opetella kärsivällisyyttä, sillä hitaasti kiiruhtaen lopputulos on varmasti parempi. Niin - tärkeintähän on olla matkalla, nauttia seikkailusta, kokemuksista ja maisemista. Huokaisen syvään ja alan taas kerätä niitä pienen pieniä jyväsiäni.

Kiitos, että saan olla tänään tässä

Kiitos
on jokaisessa päivässäni
joka hetki.
Runotalo



Ulkona pakkasessa ja pehmeässä lumessa tunnen kiitollisuutta tästä rauhasta ympärilläni. Auringon loiste on niin kaunis ja rauhoittava. On hiljaista, ei ääntäkään - lumen valtakunnassa on kaikki niin hyvin. Kiitos, että saan olla tänään tässä juuri nyt.

Sinne minne mieli vie

Tulen liekkien,
kipinöiden lailla tahtoisin
vapaasti kivuta kohti taivasta.
Kulkeutua mukana tuulen
sinne minne mieli vie,
kunnes lopulta saapuisin kotiini.
Runotalo

Puutarhassani on todellakin paljon lunta nyt. Polut ovat hukkuneet valkoisuuteen enkä erota niitä laisinkaan. Kuljen upottavassa hangessa kahlaten ja maisema on ensin tasainen ilman minkäänlaisia yllätyksiä, jotka kiinnittäisivät huomioni. Hiljennyn ja pian alan nähdä enemmän yksityiskohtia kuten niin usein ennenkin. Maisemassa on sittenkin niin paljon ihmeellisiä asioita. Ihmettelen vihreyttä silmuissa, sillä pakkasta on reilusti. Erikoinen tunnelma, kun taustalla on lumen peittämä hiljainen metsä.